Tee parannus
Jeesus sanoo: ”Minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus.” Tästä näemme, mitä Jeesus ennen kaikkea katsoo, ei meidän tekojamme, vaan meidän tekojemme vaikuttimia. Hän ei kysy: ”Rukoiletko minua, tunnustatko minua, kärsitkö jotakin tähteni, uhraudutko tähteni.” Hän kysyy: ”Rakastatko minua? Olenko minä sinulle rakas?”
Kuinka on? Onko Jeesus meille rakas? Ehkä useat tulevat hyvin vaiteliaiksi, kun heidän pitäisi vakuuttaa rakkauttaan Jeesukseen. Häveten itseäsi ja hyvin hiljaisella äänellä kuitenkin vastaat siihen myöntäen. Et voi muuta. Ja kun ajattelet, miksi hän on sinulle rakas, niin eiköhän Jeesuksen sana syntisen vaimon rakkauden syntymisen syystä sovellu sinuunkin: ”Sen tähden, että tämän monet synnit ovat anteeksiannetut, sen tähden hän rakasti paljon.” Et löydä muuta syytä. Juuri syntiesi tähden tarvitset Jeesuksen, joka syntien tähden kuoli ja jolla on syntien anteeksiantamus.
Mutta näyttää siltä, että moni sisäisessä elämässään unohtaa kokonaan tämän alkukohdan, kehittyy ja pyhittyy niin, ettei enää ristiinnaulittu Kristus ja hänen sovintoverensä ole sydämen ainoa elämä. Pääasiaksi tulee vaivannäkö evankeliumin tähden, kiivailu syntiä ja pahaa vastaan, kiivailu oikean opin puolesta, vieläpä kärsimykset Jeesuksen tähden. Sellaiselle sanoo Jeesus: ”Muista, mistä lankesit, ja tee parannus. Ei voi koskaan se hengellisyys olla oikeaa, jossa kehitytään pois köyhän syntisen paikalta ja aletaan tulla toimeen ilman jokapäiväistä syntien anteeksiantamusta. Kristuksen sovintoveren armon täytyy alati elämämme iltaan asti olla se ilma, jota hengitämme, se ruoka, josta elämme.
Herra Jeesus! Me olemme avoimet sinun edessäsi. Kiusaa meitä ja koettele meitä ja ole meidän sisäisen elämämme aurinkona vain sinä yksin, sinä maailman syntien kantaja.
K. V. Tamminen / Hyvässä turvassa