Ensimmäinen kokoontumiskerta: Päätöshartaus

Päätöshartaus:

Taivaallinen Isäni, sinä olet luonut minut, köyhän, kurjan lapsesi, iankaikkista elämää varten ja ostanut minut siihen kalliin Poikasi verellä ja pyhittänyt minut Pyhällä Hengelläsi. Minä valitan ja tunnustan sinulle sydämestäni, että inhimillisen sokeuden tähden en ole koskaan käsittänyt tämän kaikkein kalleimman ja sanomattoman suuren lahjan, iankaikkisen elämän, arvoa. En ole koskaan oikein iloinnut siitä enkä saanut lohdutusta sen ajattelemisesta. Tuskin koskaan minä olen sydämeni pohjasta sisimmässäni ikävöinyt sitä.

Minä olen valitettavasti niin maallinen mieleltäni, olen enemmän rakastanut maailmaa ja silmien pyyntöä, lihan himoa ja elämän korskaa. Rakas Isä, anna minulle anteeksi tämä suuri syntini ja tyhmyyteni ja kitke sydämestäni kaikki maailman rakkaus, ajallisen kunnian tavoittelu ja lihalliset himot, jotka saastuttavat sielun ja sotivat sitä vastaan. Auta minua ymmärtämään, mitä varten olen luotu, lunastettu ja pyhitetty, että etsisin sinua, Jumala, enemmän kuin mitään muuta, sinua yksin rakastaisin ja sydämestäni halajaisin, etten toivoisi mitään muuta kuin sinua ja iankaikkista elämää, enkä ikävöisi ja pyytäisi mitään muuta kuin sinua.

Sytytä minussa iankaikkisen elämän pyhä jano, että sieluni halajaisi sinua niinkuin peura halajaa
vesipuroille. Auta, ettei mikään vaiva, ahdistus, vaino tai murhe saisi erottaa minua tästä toivosta. Sillä minä tiedän, että Lunastajani elää, ja toivo, jonka olen pannut häneen, ei salli minun joutua häpeään. Suo kaikessa ristissä ja kärsimyksessä iankaikkisen elämän toivon lohduttaa ja ilahduttaa minua ja siten huojentaa ja poistaa kaikki murhe.

Johann Arndt, Paratiisin yrttitarha