Efesolaiskirjeen raamattupiiriopas: 3. kokoontumiskerta. Ef. 3

Paavalin opetukset ovat perustus, jolla seurakunta kestää. Pitäessämme niistä kiinni meillä on turvallinen pääsy Isän luokse.

  1. Monille Paavali on vain erehtyvä ihminen. Kirkko on aina uskonut ”yhden…apostolisen seurakunnan” ja vedonnut mm. tämän luvun jakeisiin 2-7. Emmekö ota melkoisen riskin, jos lähdemme muuttamaan tätä tunnustusta? Millaisia vaaroja näette meidän maassamme?
  2. Paavali kirjoittaa vankilasta. Muutenkin hän on hyvä esimerkki siitä salaisuudesta, että Kristuksen omat saavat kokea sekä kärsimystä että lohdutusta. Puhutaanko tästä tarpeeksi? Olemmeko oppineet etsimään vain omaa mukavuuttamme ja menestystä? Mitä tähän asiaan liittyviä Jeesuksen sanoja muistatte?
  3. Kirjoittaja ”notkistaa polvensa Isän edessä” (j. 14). Onko tämä puhe Jumalasta isänä kuvakieltä vai todellisuutta?
  4. Jakeessa 17 puhutaan siitä, miten Kristus asuu omiensa sydämissä. Mitä tämä tarkoittaa? Ks. 2Piet 1:4, Hebr 4:2 ja Gal 2:20. Löydättekövielä muita samasta asiasta puhuvia kohtia?
  5. Jakeessa 16 puhutaan siitä, miten Pyhä Henki vahvistaa kristittyjä. Mitä välineitä Pyhä Henki käyttää näin tehdessään?
  6. Kirjoittaja näkee hyväksi korostaa sitä, että Kristuksen rakkaus on kaikkea tietoa ylempänä. Miksi?