Päätöshartaus:
”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa” (Luuk 10:20).
Tämän sanan sanoo Kristus vielä meillekin, jotka Jumalan voimasta nyt uskomme häneen. Hän, Herramme itse, käskee meidän iloita siitä, että nimemme ovat kirjoitetut taivaissa; ja me tiedämme, mihin ne siellä ovat kirjoitetut, nimittäin ei paperille, ei kirjoihin eikä kiviin, vaan ylimmäisen pappimme, Jeesuksen, sydämeen. 2Moos. 28:29. Emmekö siis iloitsi siitä? Niin, totisesti!
Täällä meillä tosin on paljon murhetta ja vaivaa. Täällä painaa synti ja oma kurjuus sydäntämme, täällä uhkaa ja peljättää meitä laki, täällä syyttävät tämän maailman viisaat ja pyhät meitä harhaoppisiksi ja herjaavat meitä, täällä seuloo, kiusaa ja ahdistaa meitä usein saatana, vieläpä kuolema ja helvetti uhkaavat kokonan niellä meidät. Mutta ”älä pelkää, sinä pikkuinen lauma!” huutaa meillä Herramme ja iankaikkinen ylimmäinen pappimme Jeesus, joka jo on mennyt taivaaseen ja istuu siellä Isän oikealla puolella. Hän sanoo: ”älkää peljätkö, vaan iloitkaa siitä, että nimenne ovat kirjoitetut taivaissa; käsiini olen teidät piirtänyt, te olette sydämessäni, enkä siis voi unohtaa teitä iankaikkisesti”.
Tämä on ylimmäisen pappimme ja paimenemme puhetta ja ääntä, jonka tunnemme (Joh. 10), jota seuraamme, johon myös luotamme. Usein kyllä tuntuu meistä täällä siltä kuin ei meillä olisi mitään turvaa, kuin olisi Herramme, paimenemme ja ylimmäinen pappimme jo unohtanut ja hyljännyt meidät (lue Jes. 49:14). Mutta toisin on kuitenkin todella asian laita, toisin on taivaassa! Siellä olemme hyvässä säilössä ylimmäisen pappimme uskollisessa sydämessä. Kuka voi meidät sieltä sulkea ulos tai ryöstää? ”Ei kukaan ryöstä heitä minun kädestäni!” huudahtaa tämä Herramme itse (Joh. 10:28); paljoa vähemmän kukaan voi ryöstää meitä hänen sydämestään! – Eihän tässä ole epäilyksen syytä, koskapa olemme kirjoitetut rakkaan Kristuksemme sydämeen, me kaikki, jotka uskomme häneen ja olemme hänen osallisuuteensa kastetut.
Vaan kun me kaikki olemme samassa sydämessä, niin emme ole toisistammekaan erotetut, eikä meidän sovikaan erottaa itseämme, – ei erottautua, vaan Kristuksen rakkaudella yhdistyä keskinäiseen ja veljelliseen rakkauteen! ”Valvokaamme toinen toistamme”, niin kuin Pyhä Henki meitä kehottaa; pyrkikäämme osoittamaan toisillemme rakkautta ja hyviä tekoja, niin kuin Kristus on ensin osoittanut meille ja vielä osoittaa.
F. G. Hedberg, Elämän sanoja