Johanneksen evankeliumin 3. luku: päätöshartaus

Uudestisyntyminen – miten se tapahtuu?

Olen tavannut kysyä rippikoululaisiltani, mitä minun olisi tehtävä tullakseni NHL:n tähtikentän laitahyökkääjäksi.  Pojat ovat olleet enemmän tai vähemmän kohteliaita.  Kohteliaammasta päästä oli hän, joka sanoi minulle nauramatta ja rauhallisesti: ”Sinun pitäisi varmaan olla ainakin 25 vuotta nuorempi.”

Voisin ajatella harjoittelevani kahdesti päivässä, laihduttavani tarvittavat kilot, keskittyväni luisteluun tai laukaukseen.  Elämääni en voi kelata taaksepäin.  Minä en ole videokasetti.  Elettyä elämää en saa takaisin.

Kun Nikodemos tuli Jeesuksen luo, hänen koko olemuksensa kysyi yhtä asiaa: Millä minä pääsen taivaaseen?  Jeesuksen vastaus vaikuttaa tylyltä: Sinun pitää syntyä uudelleen.  Mutta millä minä saan takaisin koko eletyn elämäni ja korjatuksi koko alusta lähtien vinoon menneen oman historiani?

Nikodemos ei osannut vastata, niin muiden opettaja kuin olikin.  Kristus kertoi, miten ihminen syntyy uudelleen, Jumalan lapseksi.  Syntiinlankeemuksen jälkeen tämä maailma oli pimeä synnin ja kuoleman loukku, jossa yksikään valonsäde ei loistanut.  Ei elämän pihaustakaan missään.  Hautausmaan hiljaisuuden rikkoi Jumala, joka lähetti Kristuksen ottamaan pois koko maailman synnit.  Kristuksen ristillä elämä loisti kuoleman keskellä.  Joka katsoo Kristukseen,  löytää elämän ja autuuden.

Ihminen ei voi synnyttää itseään uudelleen. Jumala voi herättää elämää kuoleman keskellä.  Missä ihminen kastetaan Jumalan valtakunnan kansalaiseksi ja Kristuksen omaksi, siellä elämä on voittanut kuoleman.  Missä Henki saattaa luottamaan Jumalaan ja kaipaamaan hänen kotiinsa, siellä kuolemasta henkiin vironnut  ihminen on löytänyt oman paikkansa.

Ei välttämättä suuria tunnemyrskyjä, ei vahvaa varmuutta, ei lujaa uskoa.  Mutta missä ihminen ikävöi Jumalan puoleen, siellä Pyhä Henki on koskettanut ja synnyttänyt ihmisen uudelleen.

 

Erkki Koskenniemi