Pommitusten tultua lÀhelle kotona yritettiin suojautua.
â Ăiti kĂ€ski meidĂ€t uunin ympĂ€rille lattialle makaamaan. Sirpaleita ajatellen se oli talon turvallisin paikka. Mutta jos pommi olisi kohdalle osunut, olisi talo sortunut pÀÀllemme.
Noihin aikoihin Antti oli juuri aloittanut koulun. Koulumatka tehtiin kÀtevÀsti soutaen, veljen kanssa kahdestaan. Kummallakin oli yksi airo.
â IsĂ€ oli toisinaan herĂ€ttĂ€nyt meidĂ€t aamulla kalaan, jotta oppisimme soutamaan.
Maaliskuun 13. pÀivÀn iltana vuonna 1940 Pullin ovelle koputettiin. Mies ilmoitti, ettÀ koko kylÀ tyhjennetÀÀn.
Aikaa oli kaksi tuntia.
Kaksi hevosta veti rekiÀ, joihin oli lastattu talon vÀki ja tavarat.
â Koko yö oltiin siinĂ€ kyydissĂ€. Oli kova pakkanen, ja se oli hevosillekin raskasta. Kaikki pikkukarja piti ennen lĂ€htöÀ teurastaa siihen kotipihalle. Ei niitĂ€ voinut elĂ€vĂ€nĂ€ jĂ€ttÀÀ navettaan.
â KyllĂ€hĂ€n siinĂ€ ikĂ€vĂ€t tunnelmat oli. Vanhemmille varmaankin oli raskasta lĂ€hteĂ€ suuren lapsiperheen kanssa tuntemattomaan, Antti arvelee.