Jeesuksen takana on maailman paras paikka tehdÀ matkaa. Silloin kuolema ei enÀÀ ole vastaansanomaton tuhovoima, synti ei vie sinua helvettiin, eikÀ PerkeleellÀ ole enÀÀ omistusoikeutta sinuun.
Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka Pietari reagoi kuullessaan Jeesuksen puhuvan pian koittavasta vĂ€kivaltaisesta kuolemastaan: âPietari veti hĂ€net erilleen ja alkoi nuhdella hĂ€ntĂ€: âJumala varjelkoon! SitĂ€ ei saa tapahtua sinulle, Herra!â Mutta hĂ€n kÀÀntyi pois ja sanoi Pietarille: âVĂ€isty tieltĂ€ni, Saatana! SinĂ€ tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivĂ€t ole Jumalasta, vaan ihmisestĂ€!â Jeesus sanoi opetuslapsilleen: âJos joku tahtoo kulkea minun jĂ€ljessĂ€ni, hĂ€n kieltĂ€köön itsensĂ€, ottakoon ristinsĂ€ ja seuratkoon minua.ââ (Matt. 16:22-24)
Pietari nuhtelee Jeesusta? Eli ihminen nuhtelee Jumalaa! Ajatus tuntuu hullulta, mutta ei tĂ€mĂ€ ole ensimmĂ€inen eikĂ€ viimeinen kerta, kun nĂ€in tapahtuu. Jo  Aadamin sanoissa on sama sisĂ€ltö. Syntiinlankeemuksen jĂ€lkeen hĂ€n tuo terĂ€vĂ€sti esille kritiikkinsĂ€ Jumalaa kohtaan: âNainen, jonka sinĂ€ annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmĂ€n, ja minĂ€ söin.â Aivan kuin syy olisi ollut Luojan, joka oli antanut Eevan Aadamille.