Juhana Tarvainen Ylen ohjelmassa: kirkon oppi ja käytäntö eivät voi osoittaa eri suuntiin 

Ylen Keskustelua ihmisyydestä -ohjelmassa keskusteltiin toimittaja Sari Valton johdolla samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä. Sleyn kotimaantyön johtajan Juhana Tarvaisen mukaan kirkon nykyinen tilanne on kestämätön: virallinen avioliitto-oppi nojaa miehen ja naisen väliseen avioliittoon, mutta käytännössä monet papit toimivat toisin.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko elää avioliittokysymyksessä kahdessa todellisuudessa. Ylen tiistaina 8. syyskuuta julkaisemassa Sari Valto – Keskustelua ihmisyydestä -ohjelmassa kerrottiin, että yli puolet kirkon papeista olisi valmis vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkon kanta avioliittoon ei ole silti muuttunut. Kannan muuttamiseen vaadittaisiin kirkolliskokouksessa määräenemmistö, jota uudistusmieliset eivät ole saaneet kokoon.

Sari Valton toimittamassa ohjelmassa avioliitosta keskustelivat Mikkelin hiippakunnan piispa Mari Parkkinen ja Sleyn kotimaantyön johtaja, pastori Juhana Tarvainen. Parkkinen puolusti samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Tarvainen muistutti, että kirkon oppi ja käytäntö eivät voi kulkea eri suuntiin.

– Tilanne on hyvin sekava: että voidaan opettaa ja toimia eri tavoin. Jos opetus ei kulje yhtä tekojen kanssa, on tilanne kestämätön, Tarvainen totesi ohjelmassa.

Tarvaisen mukaan kysymys on ennen kaikkea Raamatun asemasta kirkossa.

– Tämä on Raamattu-kysymys, Tarvainen tiivisti.

Sleyn kotimaantyön johtaja Juhana Tarvainen perusteli perinteistä miehen ja naisen väliseen avioliittoon pitäytyvää käsitystä luomiskertomuksella, Jeesuksen opetuksella ja Uuden testamentin kokonaislinjalla. Avioliitto ei ole hänen mukaansa vain kulttuurinen tapa, jota kirkko voi muokata kulloisenkin ajan arvojen mukaan, vaan Jumalan asettama miehen ja naisen välinen liitto.

Tarvainen liitti asian myös kristikunnan yhteiseen perinteeseen. Katolinen ja ortodoksinen kirkko pitävät edelleen kiinni miehen ja naisen välisestä avioliitosta. Parkkinen painotti evankeliumin elävyyttä, rakkaudesta nousevaa raamatuntulkintaa ja sitä, ettei avioliitto ole luterilaisessa opissa sakramentti.

– Risti seisoo, maailma pyörii, piispa Parkkinen kuvasi näkökulmaansa.

Hänen mukaansa kirkon on elettävä ympäröivän maailman keskellä ja otettava huomioon myös ihmistieteellinen tieto. Tarvaisen vastaus oli, ettei ajassa eläminen voi merkitä Jumalan sanasta luopumista. Kirkon pitää kohdata tämän ajan ihmiset, mutta juuri siksi sen sanoman täytyy säilyä kirkkaana.

Keskustelun kipeimpiin kohtiin kuului kysymys siitä, mitä perinteinen kanta merkitsee seksuaalivähemmistöihin kuuluville kristityille. Tarvainen ei vähätellyt asian raskautta.

– Jokainen ihminen on Jumalan kuva, Tarvainen painotti.

Samalla hän teki eron taipumuksen ja tekojen välillä: Uuden testamentin valossa samaa sukupuolta olevien seksuaaliset suhteet eivät hänen mukaansa ole Jumalan tahdon mukaisia. Asian vakavuutta hän ei kiistänyt.

– Uskon, että se on yksi niistä raskaimmista asioista, mitä ihmisellä voi olla, Tarvainen sanoi.

Tästä näkökulmasta kirkon nykyinen käytäntö ei ole vain hallinnollisesti epäselvä. Jos kirkon opillinen kanta jää voimaan, mutta vihkimiset etenevät seurakunnissa toiseen suuntaan, kirkko antaa jäsenilleen ristiriitaisen viestin siitä, onko sen opetuksella sitovaa merkitystä.

Tarvainen ei ajanut kirkon hajoamista. Hän puhui kirkon ykseyden velvoittavuudesta ja herätysliikkeiden pitkästä tehtävästä kirkon sisällä. Jos papeille asetettaisiin velvollisuus vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, kyse olisi pakosta toimia vastoin omaatuntoa ja kirkon Raamattuun sidottua opetusta. Kirkko palvelee ihmisiä parhaiten silloin, kun se kutsuu syntistä ihmistä Kristuksen armon varaan ja Jumalan tahdon suojaan.