Neljä kohtaamista Jerusalemin kanssa

Elettiin 1970-luvun loppupuolta. Päiväni kuluivat Laukaan yläasteen kahdeksannella luokalla. Iltaisin kuuntelin musiikkia. Maanantaisin, kerran kuussa, radiosta tuli puolen tunnin ohjelma, joka sisälsi kristillistä nuorten musiikkia. Lasse Mårtensonin lisäksi ohjelmassa saattoi kuulla Pro Fide -yhtyettä tai jopa kappaleita Jaakko Löytyn ensimmäiseltä levyltä ”Asioita joista vaietaan”, mutta yleensä sieltä kuului kuorolaulua. Yhtenä iltana ohjelmassa soitettiin – varoitusten kera – ruotsalaista Jerusalem-yhtyettä. Myös minua pari vuotta vanhempi kaverini Antti Kapanen kuuli saman ohjelman. Antti tiesi, että Tampereella oli kristillinen kirjakauppa, jossa myytiin erityisen paljon kristillistä nuorisomusiikkia, josta joku käytti sanaa gospel.

Ensimmäinen kohtaaminen

Seuraavana kesänä pääsimme Laukaan seurakunnan mukana Hakametsän jäähalliin. Siellä pidettiin Kansanlähetyksen nuorisotapahtumaa nimeltä Nuorten herätyspäivät. Tapahtuman nimi vaihtui myöhemmin Nuorten kesätapahtumaksi ja vielä myöhemmin Nuorten kesäksi. Huomasimme Antin kanssa Hakametsässä karttaa tutkiessamme, että sieltä olisi vain muutama kilometri Tampereen keskustaan ja kristilliseen kirjakauppaan.

Mietin, että sieltä voisi ehkä ostaa jonkin hyvän kasetin. Ykkösvaihtoehtoni oli Jerusalem, vaikka en ollutkaan aivan varma, oliko kyseisellä bändillä jo albumia. Kävelimme Hakametsästä Kalevan kautta Tampereen keskustaan. Tammerkosken sillan kohdalla usko meinasi loppua, mutta niin vain löysimme oikean gospelkaupan. Useiden gospelalbumien keskeltä erottui kasetti, jonka kannessa sähkökitara liiti taivaalla ja komeili hieno Jerusalem-logo. Laitoin kaikki viikonlopun ruokarahani kasettiin, eikä paluumatka Hakametsään tuntunut lainkaan pitkältä.

Jerusalemin kasetti soi mankassani jatkuvasti. En ymmärtänyt kunnolla ruotsiksi laulettuja biisejä, mutta hittibiisi ”Pappa vem har gjort” vei mukanaan. Kahta vuotta myöhemmin kakkoslevy löytyi jo Jyväskylän musiikkiliike Kaupparin alimmaiselta hyllyltä. Jerusalemin Volym 2 -levyllä kieli oli vaihtunut englanniksi, ja musiikissa soi proge. Raskaammat soundit veivät nuorta miestä mukanaan.

Jerusalem ja Rez Band toivat levottomaan ja kipeään nuoruuteeni parasta lohtua, mitä musiikki saattoi antaa. Meidän nuoressa seurakunnassamme ajateltiin, että populaarimusiikin kuuntelu olisi ainakin jollakin tavalla syntiä. 1980-luvun alussa seurakunnassamme vierailleet kesäteologit kyllä sanoivat varovasti, että hyvää musiikkia voi kuunnella ainakin hiukan ilman kristillistä sanomaakin. Tämän huomasin itsekin, kun suuntasin Suomen Raamattuopistolle nuorisotyönohjaajaksi. Jerusalemin kasetit olivat mukana samalla, kun kuuntelimme Dire Straitsia, Eppu Normaalia ja vaikkapa Sielun Veljiä.

Toinen kohtaaminen

Valmistuin nuorisotyönohjaajaksi vuonna 1988. Vajaan viiden vuoden seurakuntajakson jälkeen tulin Sleyn Etelä-Suomen nuorisotyönohjaajaksi syksyllä 1993. Työnkuvaani kuuluivat sellaiset tapahtumat kuin Maata Näkyvissä, Evankeliset musiikkimessut sekä Ruskaretki Raamattuun.

Ruskaretki Raamattuun oli alkanut pienentyä samaan aikaan, kun Maata Näkyvissä -festarit kasvoivat. Ruskaretki Raamattuun koettiin opetuskeskeiseksi tapahtumaksi, ja se haluttiin pitää elossa. Syksyllä 1994 Ruskaretki Raamattuun järjestettiin uudessa kuosissa yhteistyössä legendaarisen Ristirock-tapahtuman kanssa. Ristirock oli Tampereen seurakuntayhtymän tapahtuma, jota johti paikallinen seurakunnan nuorisomuusikko Matti Mäkinen.

Tästä yhteistyöstä syntyi tapahtuma Kaksi yhden hinnalla. Pidimme konsertteja ja opetuksia Tampereen Sampolassa, ja pääkonserttiin päätettiin kiinnittää ruotsalainen Jerusalem. Konserttipaikaksi valikoitui Tullikamarin Pakkahuone. Kaksi yhden hinnalla -tapahtuma jäi ainutkertaiseksi kokeiluksi, mutta tapahtuman tiimoilta tutustuin mielenkiintoisiin henkilöihin, kuten nuorisomuusikko Matti Mäkiseen ja nuoreen äänentoiston supermieheen Teemu Kauppiseen.

Odotimme Matin ja kumppaneiden kanssa innolla ruotsalaisen gospellegendan saapumista. Pidimme myös lehdistötilaisuuden, jonne ei yllättäen tullutkaan kovin monta lehdistön edustajaa. Jerusalem oli esittänyt etukäteen toiveita kitara- ja bassovahvistimista, ja niihin Matti oli porukoineen hienosti vastannut.

Tutustumiskäynti Pakkahuoneella oli kuitenkin yllättävä. Populaaripuolella tunnetun rokkiluolan tekniikka tuntui ruotsalaisten mielestä liian kevyeltä. Teemu Kauppinen teki tapansa mukaan jälleen taikojaan ja hankki paikalle lisätekniikkaa niin, että Jerusalem oli enemmän kuin tyytyväinen.

Jerusalemin keulakuva tarvitsi oman luotettavan kitarateknikon, joka huolehti koko keikan ajan myös kitaroiden oikeasta vireydestä. Matti Mäkinen hoiteli kokeneena gospelkitaristina itse tämän tehtävän. Keikka oli loistokas ja ikimuistoinen Jerusalem-rypistys, josta puhuttiin pitkään. Kitarat soivat hienosti, ja sekä volyymi että sanoma olivat kovalla.

Kolmas kohtaaminen

Vuodet kuluivat nopeasti nuorisotyömme saralla. Järjestimme edelleen Maata Näkyvissä -festareiden ohessa useita tapahtumia eri puolilla maata ja maakuntia. Yksi tärkeä ystävä ja yhteistyökumppani oli äänekoskelainen gospeldiggari Jukka Peura. Hän järjesti joka vuosi toukokuussa Can U C the Crucifix -tapahtumaa Äänekosken seurakunnan kanssa. Sleyn nuorisotyö oli mukana yhteistyökumppanina.

Talvella 2009 Jukka alkoi puhua taustajoukkojen toiveesta: ”Tänne pitäisi saada Jerusalem Ruotsista.” Ihmettelin, oliko tällä varhaisnuoruuteni sankarilla vielä kysyntää. Kysyntää oli, ja ruotsalainen gospelikoni saapuikin keulakuvansa Ulfin johdolla toukokuussa 2009 tapahtuman pääesiintyjäksi.

Saimme kokea hienoa soittoa, pitkiä kitarasooloja ja selkeää julistusta ylösnousseesta Kristuksesta. Yleisöä oli paikalla nelisensataa. Heistä puolet oli nuorta seurakuntaväkeä ja toinen puoli Jerusalem-faneja, jotka olivat saapuneet paikalle lähinnä eri puolilta Suomea. Paikalla oli myös miesjoukko, joka oli käynyt katsomassa bändiä useita kertoja Saksassa ja Ruotsissa.

Neljäs kohtaaminen

Luulin, etten tässä ajassa enää kohtaisi nuoruuteni sankareita livenä. Vimpeliläinen hammaslääkäri Atro Anttila on kuitenkin saanut sydämelleen hengellisen tapahtuman järjestämisen. Viime vuonna hienosti alkanut tapahtuma saa jatkoa tulevana viikonloppuna. Kyseinen hammaslääkäri kertoi, että Vimpelissä on ihmisiä, jotka haluavat tämän ruotsalaisen hengellisen rockin legendan Vimpeliin. Tällaista kutsumusta ja paloa asian hyväksi on pakko kunnioittaa.

Tulevana lauantaina Lakisrock huipentuu pitkiin kitarasooloihin, kunnon rockpoljentoon ja vankkaan todistukseen ylösnousseesta Kristuksesta. Bändin keulakuva Ulf on kiertänyt ilosanomansa kanssa raskaalla jalalla aika täsmälleen puoli vuosisataa, ja muu bändi koostuu samoista 1970- ja 1980-lukujen jäsenistä yhtä toisen polven Jerusalem-rokkaria lukuun ottamatta.

Vimpelissä tapahtuu lauantaina paljon. Kuulemme hyvää musiikkia ja iloitsemme Jumalan sanan lupauksista, mutta myös siitä, että ruotsalainen gospellegenda on jälleen vieraana luonamme.