Kamala ja ihana syyskuu

Kirsi Vimparin lähettikirje 8/2026

20.9.2026

Joku toinenkin saattaa jakaa tunnelmani siitä, että kaikki tuntuu tapahtuvan syyskuussa. Lähes kaikki viikkotoimintakuviot alkavat, kaikenlaista palaveria on pidettävä ja asioita suunniteltava. Työtunnit ja – päivät eivät pysy missään (ainakaan suomalaisittain) työhyvinvointihyväksyttävässä kuosissa, ja vaikka pysyisi terveenäkin, on yleisjaksaminen koetuksella.

Samaan aikaan on totta myös se, että tämäkin syyskuu on minulle suurta kiitollisuuden aikaa. Saan tehdä työtä monessa paikassa ja monien ihmisten kanssa. On onnellista, että työtä on paljon. Se tarkoittaa, että Jumala on avannut ovia ja mahdollisuuksia, ja pitää niitä auki.

Tarton opiskelijatyössä meillä on pari tapahtumaa tulossa heti 21. ja 22.9., ja sinne on hyvä lähteä pienen mutta sitoutuneen tekijätiimin kanssa. Alhaalla kuva syksyn ensimmäisestä raamattupiiristä, jonka vedin. Olemme muuttaneet systeemiä niin, että myös raamis on kuukausiteeman mukainen, ja syyskuussa pyörimme teeman “kristittynä opiskelijana” ympärillä.

Uusien opiskelijoiden kanssa on ehtinyt jo tapahtua yllättävän paljon, ja rukouksemme onkin, että uusia tulee ensi viikon tapahtumien myötä lisää. Vastuutiimi kaipaa lisäväkeä, ja totta kai jokainen yhteisö rakentuu aina sen näköiseksi, keitä siinä on mukana. Jännittävä nähdä, millaisen opiskelijayhteisön Jumala meille tälle toimintakaudelle antaa!

Syksyn ensimmäisessäb opiskelijaraamiksessa meitä oli paikalla kolme virolaista, yksi hollantilainen, yksi slovakialainen, yksi dominikaani ja yksi suomalainen.

Nuorisotyön kuulumisia

Viikko sitten kävin sunnuntaina Elvassa. Ehdotuksestani palaveerasimme messun jälkeen siitä, jos aloittaisimme siellä nuortenillat. Muutama paikallinen nuori, jotka ovat olleet aktiivisesti mukana lähiseurakuntien ja rovastikunnan kuvioissa, ovat innostuneet mukaan tekemään iltoja. Tästä lisää seuraavassa kirjeessä, ensimmäinen nuortenilta on tulossa 6.10. ja rukoilkaa ihmeessä niin Elvan nuorten, seurakunnan kuin kaikkien mukanaolevien puolesta!

Oheinen kuva (löytyy alkuperäisestä kirjeestä: https://mediakirjasto.media.sley.fi/documents/sleyvirovimpari2026_8.pdf )  on tältä päivältä Tarton Paavalin messusta. Messun alussa kirkkoherra Kristjan Luhamets pyysi eteen uudistuneen nuorisotyön tiimin. Saimme olla heitä siunaamassa tähän tärkeään tehtävään. Nuorisotiimiä vetää nyt Annika, ja hänellä on kaksi apuvetäjää, Jakob ja Maarja. Lisäksi nuortentapahtuma 1Noortekan tiimi oli alttarilla myöskin siunattavana tehtävään. Kuvassa etualalla istuu Elise, joka antoi nuorisotiimin vetovastuun Annikalle.

Tässä tilanteessa koin itse jotenkin sellaista ylitsevuotavaa kiitollisuutta. Olen ollut mukana vuodesta 2017 jossain roolissa tukemassa tai tekemässä nuorisotyötä Paavalissa, ja välillä vastuuta on ollut enemmän ja nyt tässä vaiheessa erittäin paljon vähemmän. Olen etuoikeutetussa asemassa, kun olen käytännössä saanut nähdä 10 vuotta nuorisotyötä tuossa seurakunnassa, ja suurimman osan siitä olla mukana eri rooleissa eri nuorisotyöstä vastaavien kanssa tukemassa, mentoroimassa ja työkaverina eri tehtävissä.

Laitoin Instagramissa terveiset myös Paavalin ystävyysseurakuntaan Siilinjärvelle, joka on myös minun nimikkoseurakuntani. On merkityksellistä, että siellä on rukoiltu ja rukoillaan Paavalin seurakunnan puolesta, ja erityisesti nuorten puolesta. Kiitos, kun tuette ja olette mukana.

Sydämen kaipaus

Sunnuntaina aamulla sain kotopuolesta viestin, joka teki tuon pyhän Vanhan Testamentin tekstin erityisen eläväksi. Eräs perhetuttumme, nuori perheen isä, oli menehtynytb sairauden takia.

Viikon sisällä on kohtaamisissa ja keskusteluissa nuorten kanssa tullut myös esille paljon kipua, sairautta ja syviä vaikeuksia. Toki monia iloja myös, mutta omaan sydämeen jäävät erityisesti nuorempien ihmisten riipaisevat tilanteet.

Ja kyllä, Jeesus on auttanut. Hetkessä tai pitkässä juoksussa, mutta aina on auttanut. Ja jos ihmisenä voi hetken ajan auttaa taakan kantamisessa, sillä on joskus suuri merkitys.

Nuortenpäivien muutamassa pienryhmäkeskustelussa pohdimme mm. sitä, kuinka paljon haluamme omilla teoilla saada Jumalalta hyväksyntää ja kerätä kaikenmoisia irtopisteitä. Ja päädyimme yhteneväisesti samoille linjoille: Kukaan ei voi päästä Pyhän Jumalan luo omin voimin. Ainoastaan Jeesuksen kautta. Kukaan ei voi ansaita reippaudella ja saavutuksilla Jumalalta mitään. Armoa ja Jumalan rakkautta ei voi saada papukaijamerkeillä. Armo ja Jumalan rakkaus ovat lahjaa.

Ihmisvoimin ei kukaan meistä jaksa pitää tarpeeksi kauan ja kovasti Jumalan kädestä kiinni, että se veisi perille asti. Jumalan pitää pitää meistä kiinni. Ja sen hän tekee. Rakkaan Poikansa Jeesuksen kautta.

Siunaavin terveisin

Kirsi

Rukousaiheita

• Elvan seurakunnan nuorisotyön aloitus lokakuussa
• Valgan rovastikunnan suunnitelmat ja tapahtumat, erityisesti tammikuulle suunniteltu leiri
• Opiskelijatyön Tarton toiminta, erityisesti vapaaehtoinen työntekijä Kaspar (ja kasvava tiimi)
• Maata Näkyvissä -festarit niin Turun päässä kuin meidän Viron nuorten matka
• lähettäjärengas ja työn tuki, suuri kiitos kaikesta!
• terveys, jaksaminen ja vointi

Kiitos rukouksistasi! Ole siunattu ja Jumalan hyvässä hoidossa!