Kristus nousi kuolleista! Tänä vuonna lähettelin pääsiäiskortteja niin myöhään, että tiesin niiden ehtivän perille vasta pyhien jälkeen. Ajattelin kuitenkin, ettei ole syytä rajoittaa pääsiäisen juhlimista vain pariin pyhäpäivään, vaan ilojuhla…

Tajusinpa tuossa, että meidän perheemme ei ole tehnyt lähetystyötä koronattomana aikana. Perheemme lähetettiin lähetystyöhön Viroon maaliskuun alussa 2020 kun koronauutisia alkoi kuulua idästä päin. Reilun viikon päästä muutostamme asetettiin Virossa…

Olipas mukava joulu! Meillä Tartussa satoi lunta ja oli kiva touhuta ulkona. Kävi meillä joulupukkikin, joka toi minulle ison nukketalon. Tosin Sointu meinasi valloittaa alakerran 😀 Syksyllä meidän perheestä oli…

Lähetystyöntekijänä moni itseä määrittävä asia muuttui En voi enää esitellä itseäni joensuulaiseksi tai diakoniatyöntekijäksi, sillä se tarkoittaa täällä Virossa eri asiaa kuin Suomessa. Äitiys oli kuitenkin asia, jonka ajattelin pysyvän…

Tämä syksy Virossa on ollut melkoista salaliittoteorioiden kulta-aikaa. En ollut aiemmin ymmärtänytkään sitä epäluottamuksen syvyyttä, mikä monella virolaisella on suhteessa maan hallintoon ja yhteiskuntaan. Olin kyllä käsittänyt jotain siitä heti…

Terveisiä Tallinnasta Uusi koti ja uusi työ Tätä kirjettä kirjoitan teille uudesta kodistani Tallinnasta. Vaikka asunnon etsiminen toisesta kaupungista tuntui ajatuksena työläältä, löytyi sopiva koti lopulta kuitenkin nopeasti ja toissaviikolla…

Viime viikolla palasin kotimaankauden jälkeen omaan kotiini Rakvereen. Vaikka Viro on niin lähellä, liittyy siirtymään lahden yli monenlaisia tunteita. Suomi on kotimaa, jossa asiat saa hoitaa omalla äidinkielellä miettimättä kielitaidon…

Tere tulemast tagasi Eestisse!  Kirsi Vimparin lähettikirje 5/2020 – 24.8.2020  Takaisin kotona Tartossa, takaisin kotona Virossa. On ollut hyvä kotiinpaluu tänne, olen saanut oikein ihanasti tuntea sen ilon ja välittämisen…

Kotimaankauden viime metrit Kirsi Vimparin lähettikirje 4/2020 – 16.6.2020 Tällä kertaa kirjoittelen teille terveisiä Helsingistä. Muutin tänne viimeiseksi kuukaudeksi ennen siirtymistä takaisin Viroon. Kummallinen kevät on edennyt kesään, ja Jumalalle…

Elämä voittaa  Liisa Rossin lähettikirje 5/2020 – 8.6.2020  Kesätervehdys sinulle, ystävä!  Kummallisesta keväästä huolimatta kesä saapui. Kotipihassa on saanut ihastella omena- ja luumupuiden kukintaa ja kaikkea maasta nousevaa uutta elämää,…

Videovierailuita ja Teams-tapaamisia Liisa Rossin lähettikirje 4/2020 – 6.5.2020 Uusi, erilainen Suomi-arki on kestänyt jo yli kuukauden. Vaikka aika tuntuu välillä lähes pysähtyneeltä, muistuttaa ulkona koko ajan vihreämmäksi muuttuva luonto…

Koiralla on ilma ja kissalla päivä. Naapurin kissan kanssa vietimme kevään mittaan useamman viikon edestä laatupäiviä yhdessä. Kissan omat ihmiset olivat reissussa, ja päivittäisten asioiden hoituminen vaatii ihmisen toimintaa. Ruokapurkkia…

Lähetystyön harjoittelijalla ei ole arkea. Täällä Virossa jokainen päivä on uusi ja erilainen. Kun aikaa on vain viisi viikkoa ja työpaikat, -tavat ja -kaverit muuttuvat koko ajan, ei mistään ehdi…

Kirjoittelin taas kerran muistettavia asioita lapulle ylös. Muistini kun ei ole enää entisensä, ja kaikki pitää olla jossain ylhäällä. Mietin samalla, että Jeesuksen ei kyllä tarvinnut kirjoitella mitään tarralapuille, vihkoon,…

Esittelin tänään kirkkoa Rakveren ammattikoulun matkailun opiskelijoille. Kirkon ohi kävellyt nainen huomasi avoimen oven ja pistäytyi sisään kysyen, saako kirkkoa tulla katsomaan. Opiskelijaryhmän lähdettyä jäin hetkeksi juttelemaan tämän naisen kanssa….

Olen asunut pariin kertaan elämäni aikana katutasossa, yhdessä rivitaloasunnossa Kannuksessa ja nyt täällä Tartossa. Kannuksen asuntooni oli näkymät takapihalle ja olohuoneeseen viereiseltä tieltä, ainoastaan loppukesästä pensasaita antoi mukavan suojan korkeudellaan….

Miltä tuntuisi marssia vankijonossa tietäen, että luultavasti viimeistä kertaa askeleet kulkevat tutun kotikaupungin katuja? Millainen on se usko, joka oman hengenkin uhalla pitää kiinni Jeesuksesta? Tällaisia kysymyksiä mietin loppiaisena kulkiessani…

Aloitin huhtikuun alussa seurakunnassamme pienryhmää. Ensimmäisen kerran alussa pyysin osallistujia esittäytymään ja kertomaan itsestään, mitä haluavat. Kuulin samanlaisia asioita kuin Suomessakin esittäytymiskierroksilla tavataan sanoa, mutta myös sellaista, mitä kotimaassa en…