Mitä Kirkkokansan liitto merkitsee Sleylle ja sen jäsenille?

Sley oli keskiviikkona 28. lokakuuta yhtenä kuudesta järjestöstä perustamassa Kirkkokansan liitto ry:tä. Sleyn hallitus oli päättänyt osallistumisesta jo syyskuussa. Muut perustajajäsenet ovat Laestadianernas Fridsföreningars Förbund (LFF), Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys (LSRY), Suomen Ev.lut. Kansanlähetys (SEKL), Suomen Raamattuopiston Säätiö (SROS) ja Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland (SLEF).

Sley on yli 150-vuotias herätysliike ja lähetysjärjestö sekä monelle meistä myös hengellinen koti. Siksi on ymmärrettävää kysyä, mitä liittyminen uuteen liittoon tarkoittaa Sleyn jäsenelle, messuyhteisölle, paikallisosastolle tai lähetystyön tukijalle. Muuttuuko jokin omassa hengellisessä elämässä tai Sleyn toiminnassa?

Lyhyt vastaus on, ettei välittömiä muutoksia juuri tule. Pidemmällä aikavälillä yhteistyön merkitys voi kuitenkin olla merkittävä. 

Kirkkokansan liitto on jäsenjärjestöjensä muodostama yhteistyöelin. Sen varsinaisiksi jäseniksi voidaan hyväksyä liiton tunnustukseen ja tarkoitukseen sitoutuvia oikeuskelpoisia yhteisöjä. Liitolla ei ole henkilöjäseniä, eivätkä yksittäiset paikallisyhdistykset voi liittyä siihen varsinaisiksi jäseniksi.

Sleyn jäsen ei siis tule Kirkkokansan liiton henkilöjäseneksi. Myöskään Sleyn paikallisosastot tai messuyhteisöt eivät siirry uuden liiton alaisuuteen. Ne jatkavat toimintaansa osana Sleytä kuten ennenkin.

Kirkkokansan liitto ei myöskään ole uusi kirkko eikä kirkkokunta. Sen perustamisella ei pyritä yhdistämään herätysliikkeitä yhdeksi järjestöksi tai häivyttämään niiden omaleimaisuutta.

Kirkkokansan liitto ei syntynyt tyhjästä. Sen taustalla on usean vuoden ajan tiivistynyt herätysliikkeiden yhteistyö, jota on tehty erityisesti Suomen teologisen instituutin (STI) yhteydessä.

Yhteistyön tarve kasvoi, kun useat järjestöt kehittivät omaa messuyhteisötoimintaansa eri puolilla Suomea. Syntyi kysymyksiä, joista oli järkevää keskustella yhdessä: miten uusia messuyhteisöjä perustetaan, miten niiden toimintaa tuetaan ja miten vältetään tarpeeton päällekkäisyys.

Vähitellen kävi ilmeiseksi, ettei messuyhteisöjen yhteistyön koordinointi kuulu varsinaisesti STI:n tehtäviin. Instituutin ydintehtävänä on teologinen koulutus ja tutkimus. Siksi keskustelulle ja yhteistyölle haluttiin luoda oma pysyvä rakenne.

Kirkkokansan liiton perustaminen onkin ennen kaikkea jo olemassa olleen yhteistyön vakiinnuttamista.

Liiton sääntöjen mukaan se tukee jäsenjärjestöjensä hengellistä toimintaa, koordinoi yhteistyötä ja uusien yhteisöjen perustamista, järjestää koulutusta ja yhteisiä tapahtumia sekä antaa suosituksia toiminnallisiin ja teologisiin kysymyksiin.

Samalla se sitoutuu kunnioittamaan jokaisen jäsenjärjestön omaa hengellistä perinnettä. Evankelisuus saa säilyä evankelisuutena, lestadiolaisuus lestadiolaisuutena ja rukoilevaisuus rukoilevaisuutena. Yhteistyö ei edellytä kaikkien perinteiden yhdenmukaistamista. 

Kirkkokansan liiton yhteistyö rakentuu Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen varaan. Liitto sitoutuu vanhan kirkon kolmeen uskontunnustukseen, muuttamattomaan Augsburgin tunnustukseen ja muihin luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Kaikkea kristillistä oppia ja elämää tulee arvioida Jumalan sanan perusteella.

Säännöissä viitataan myös vuonna 1987 allekirjoitettuun Teologiseen yhteistoiminta-asiakirjaan. Se syntyi vuosina 1985–1987 käytyjen herätysliikkeiden oppikeskustelujen tuloksena, siis jo ennen Suomen teologisen instituutin perustamista.

Asiakirjassa käsitellään muun muassa Raamatun asemaa, ihmisen pelastumista Jumalan armosta, uskoa ja sakramentteja, kirkon virkaa sekä Kristuksen paluuta.

Sen keskeinen sanoma on luterilaisen uskon ytimessä: syntinen ihminen pelastuu yksin Kristuksen tähden, yksin armosta ja yksin uskon kautta. Asiakirja korostaa myös Jumalan sanan ja sakramenttien merkitystä uskon synnyttämisessä ja vahvistamisessa. Virkakysymyksessä se pitäytyy kristikunnan perinteisessä käsityksessä, jonka mukaan paimenvirka kuuluu miehelle.

Asiakirjan historiallinen tausta on merkittävä. Herätysliikkeet, joiden välillä on ollut myös teologisia erimielisyyksiä, ovat jo lähes neljän vuosikymmenen ajan etsineet yhteistä perustaa. Kirkkokansan liitto jatkaa tätä työtä käytännön yhteistyön tasolla.

Liiton ylintä päätösvaltaa käyttää liittokokous, johon jokainen varsinainen jäsenjärjestö voi lähettää kolme äänivaltaista edustajaa. Liittokokous hyväksyy muun muassa toimintasuunnitelman ja talousarvion sekä valitsee liittohallituksen.

Käytännön toiminnasta vastaa liittohallitus, jossa jokaisella varsinaisella jäsenjärjestöllä on yksi edustaja ja yksi varajäsen.  Sleyn hallitus on nimennyt minut Sleyn edustajaksi liittohallitukseen, ja varajäsenenäni toimii kotimaantyön johtaja Juhana Tarvainen.

Kirkkokansan liitto on siis itsenäinen yhteistyöjärjestö, jonka päätöksentekoon Sley osallistuu tasavertaisena muiden jäsenjärjestöjen kanssa. Sleyn omista asioista päättävät edelleen Sleyn omat hallintoelimet.

Ensimmäinen ja näkyvin vaikutus liittyy messuyhteisöihin. Jo nyt monilla paikkakunnilla eri herätysliikkeiden väki osallistuu samoihin jumalanpalveluksiin. Tulevaisuudessa saattaa syntyä yhä enemmän messuyhteisöjä, joiden toiminnasta kaksi tai useampi järjestö kantaa yhdessä vastuuta. Yhteistyö voi helpottaa myös uusien yhteisöjen perustamista sellaisille paikkakunnille, joilla mikään järjestö ei yksin pystyisi ylläpitämään säännöllistä messutoimintaa.

Tämä ei tarkoita, että Sleyn nykyiset messuyhteisöt muuttuisivat automaattisesti usean järjestön yhteisöiksi. Jokaisen yhteisön tilannetta ja tarpeita tarkastellaan erikseen.

Toiseksi yhteistyö voi vahvistaa työntekijöiden ja vapaaehtoisten mahdollisuuksia palvella. Koulutuksia, tapahtumia ja muita voimavaroja voidaan suunnitella yhdessä. Järjestöt voivat oppia toisiltaan ja hyödyntää toistensa osaamista. Esimerkiksi messuyhteisöjen vastuunkantajat voivat saada entistä laajempaa tukea tehtäviinsä.

Kolmanneksi herätysliikkeet voivat tukea toisiaan kirkollisissa kysymyksissä. Viime vuosina useat messuyhteisöt ovat joutuneet tilanteisiin, joissa niiden toimintaedellytyksistä on syntynyt erimielisyyttä tuomiokapitulien kanssa. Kun jokin jäsenjärjestö tai sen messuyhteisö kohtaa vaikeuksia, muiden ei tarvitse seurata tilannetta sivusta. Yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden keskustella ongelmista, etsiä ratkaisuja ja tarvittaessa antaa toisille tukea.

Tämä ei tarkoita, että Kirkkokansan liitto ryhtyisi päättämään jäsenjärjestöjen suhteista kirkkoon tai niiden messuyhteisöjen toiminnasta. Sen sijaan järjestöt voivat yhdessä etsiä keinoja turvata luterilaisen hengellisen elämän jatkuvuutta myös muuttuvissa kirkollisissa oloissa.

Neljänneksi yhteistyö voi avata uusia mahdollisuuksia hengellisen kodin löytämiseen. Kaikilla paikkakunnilla ei ole Sleyn omaa messuyhteisöä, mutta siellä saattaa toimia jonkin toisen liiton jäsenjärjestön yhteisö. Kirkkokansan verkoston kautta näitä yhteisöjä on helpompi löytää. Yhteinen verkkosivusto kokoaa jo nyt tietoja eri järjestöjen jumalanpalveluksista ja muusta toiminnasta.

Kirkkokansan liiton perustamista on julkisuudessa tarkasteltu myös kysymyksenä kirkon tulevaisuudesta. Se on ymmärrettävää. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä vähenee, ja samalla kirkossa käydään keskustelua siitä, millaiset toimintaedellytykset perinteiseen luterilaiseen tunnustukseen sitoutuvilla herätysliikkeillä ja niiden messuyhteisöillä on.

Sley haluaa edelleen tehdä työtään kirkon yhteydessä. Kirkkokansan liiton perustaminen ei merkitse tästä tavoitteesta luopumista eikä uuden kirkon rakentamista. Haluamme kuitenkin yhdessä muiden herätysliikkeiden kanssa kantaa vastuuta siitä, että Jumalan sanaa julistetaan ja sakramentteja toimitetaan myös tulevaisuudessa.

Tähän tarvitaan yhteistyötä, mutta myös keskinäistä luottamusta ja toistemme erilaisuuden kunnioittamista. Kaikesta ei tarvitse ajatella samalla tavalla, jotta voisimme tukea toisiamme siinä, mikä on meille yhteistä ja tärkeää.

Sleyn jäsenelle, messuyhteisössä käyvälle tai lähetystyön tukijalle Kirkkokansan liitto ei siis merkitse uutta jäsenyyttä, uutta hengellistä identiteettiä eikä välttämättä mitään välitöntä muutosta arkeen. Sen merkitys voi näkyä siinä, että tulevaisuudessakin on paikka, jossa kuulla evankeliumia, osallistua ehtoolliselle ja elää toisten kristittyjen yhteydessä. 

Sley on tehnyt evankeliumin työtä jo yli 150 vuotta. Tuona aikana toimintaympäristö on muuttunut monta kertaa, mutta perustehtävämme on pysynyt samana. Kirkkokansan liitto on yksi tapa vastata oman aikamme haasteisiin yhdessä niiden kanssa, joiden kanssa jaamme saman uskon perustan. Emme tiedä, millaiseksi kirkollinen elämä Suomessa tulevina vuosikymmeninä muodostuu. Sen kuitenkin tiedämme, että evankeliumia tarvitaan myös silloin. Siksi haluamme rakentaa tulevaisuutta yhdessä.