Meidän on pelättävä Jumalaa ja kavahdettava syntiä, ennen kuin meitä kiusataan syntiin lankeamaan. Mutta kun lankeemus on tapahtunut ja me kadumme sydämestämme, että olemme tehneet syntiä Jumalaa vastaan, silloin on aika käydä armoistuimen luo, panna toivo Jumalan laupeuteen ja syntien anteeksiantamukseen eikä jäädä kauhistumaan Jumalan vihaa.

Perkele yrittää kuitenkin salata tämän meiltä, että tekisimme syntiä aivan vapaasti Jumalaa lainkaan pelkäämättä ja myös, että syntiä tehtyämme joutuisimme epätoivoon panematta toivoamme Jumalan laupeuteen.

Vastustaaksemme tällaisia kiusauksia meidän on paettava Jumalan lupauksiin, käytävä armonistuimen luo ja sanottava: Tiedän, että olen paha ja syntinen ihminen ja että sinä olet pyhä ja vanhurskas. Vain luottamus sanoihisi ja lupauksiisi antaa minulle rohkeutta. Sinä olet sanonut tahtovasi kuulla syntisten rukoukset ja päästää heidät kaikesta hädästä, kuitenkin vain syntiensä ahdistamat syntiset.

Vain oma kokemus opettaa, että tämä Jumalan eteen tuleminen on hyvin vaikeata, sillä juuri silloin tunnemme uskomme kaikkein heikoimmaksi.