Rakentakaa taloja, älkää polttako niitä 

Olemme seuranneet uutisista videopätkiä Ranskasta. Osa videoista ehkä liioittelee ja vääristelee viime päivien tapahtumia tai on tehty tekoälyllä, jotta voidaan ajaa jotakin asiaa. Silti kokonaisuudesta saa kuvan: autoja palaa kaduilla, Limogesin kaupungintalo on liekeissä ja Lyonin keskusaukiolla palaa matkailuinfo. Mustiin pukeutuneet kasvonsa peittäneet rynnivät ovista ja ikkunoista liikkeisiin ja vievät mukanaan kaiken, mitä eivät riko. Kauppias voi vain pysytellä poissa tieltä ja katsoa, kun elämäntyö tuhoutuu. 

Mitä Ranskassa tapahtuu?

Kaikki alkoi syyskuun lopulla Pariisin lähiöstä. Lukiolaiset lähtivät kaduille vaatimaan parempia opiskeluoloja. He toivoivat lisää opettajia, pienempiä luokkakokoja, kunnostettuja koulurakennuksia ja oikeudenmukaisempaa koulutusjärjestelmää. Näistä monia toivoisi myös Suomeen. Pian protestit levisivät koko maahan. Mukaan liittyivät ammattiliitot ja opiskelijajärjestöt ja myös vuosien 2018–2019 keltaliiviliike heräsi henkiin. Nyt vastustetaan myös elinkustannusten ja polttoaineiden hintojen nousua sekä hallituksen kaavailemia säästöjä. 

Viime lauantaina (17.10.) mieltään osoitti arvioiden mukaan yli puoli miljoonaa ihmistä. Suurin osa marssi rauhallisesti, mutta osa mielenosoituksista muuttui tuhoisiksi. Tähän mennessä kiinni on otettu noin 2 400 ihmistä ja ainakin 150 poliisia loukkaantui. 

Ranskan Pääministeri Sébastien Lecornu sanoi lyhyesti parlamentissa: ”Lukion polttaminen ei paranna lukiorakennusten kuntoa.” Mielenosoitusten alkuperäinen ja sinänsä oikeutettu tavoite, paremmat koulut nuorille, tuskin toteutuu tällä tavalla. Sen sijaan kaaos ruokkii äärilaitoja ja luvassa on varmaan entistä jakautuneempi yhteiskunta. 

Ihminen ilman pidäkkeitä

Miksi rauhallinen protesti muuttuu niin helposti ryöstelyksi ja polttamiseksi? Kysymys on vanha. 

Onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai toinen toisilleen susi? Moderni länsi on halunnut uskoa hyvään. Todellisuus on usein toinen. Olen lukenut syksyllä klassikkoromaaneja. 1960-kirjoitetun William Goldingin Kärpästen herra kirjassa hyvin kasvatetut pojat ajautuvat autiolla saarella nopeasti väkivaltaan, kun sivistyksen pinta murtuu. Myötätunto ja toisen ihmisarvon kunnioitus häviävät nopeasti, kun pojat sulautuvat omaan sisäpiiriinsä ja vastapuoli muuttuu kasvottomaksi. Raamattu kutsuu muun muassa tätä synniksi. Ihminen kääntyy pois Jumalasta ja lähimmäisestä oman halunsa ja vihansa ympärille. Kun kaupan näyteikkuna on rikki ja muutkin ottavat, on helppo ottaa itsekin. 

Kristityt ajattelevat Jumalan lailla olevan kolme tehtävää. Yksi lain tehtävistä on toimia aitana, joka hillitsee oman käden oikeutta ja ihmisen pahuutta. Langennut ihminen tarvitsee lakia ja järjestystä yhteiskunnasta ja armoa kirkosta.

Kahden valtakunnan kansalaisena

Kristityn toinen isänmaa on taivaassa, mutta samalla hän on maallisen yhteiskunnan jäsen ja vastuussa siitä. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan järjestykseen, joka suojelee ja palvelee elämää. Jeremia kirjoittaa pakkosiirtolaisille Babyloniaan, vieraaseen ja jopa vihamieliseen maahan viedylle kansalle. Hän ei kehota kapinaan eikä tuhoon, vaan sanoo: ”Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.” (Jer. 29:5–7)

Rakentakaa, istuttakaa, rukoilkaa. Ei polttakaa, rikkokaa, ryöstäkää. Jumalan kansan tehtävä on etsiä sen kaupungin parasta, jossa se asuu myös silloin, kun olot ovat vaikeat. 

Ei tarvitse vain katsoa sivusta

En tarkoita, että kristityn pitäisi vain vaieta ja tyytyä kaikkeen. On hyvä, että kristitty toimii yhteiskunnassa, käyttää ääntään ja puolustaa heikompien oikeuksia. Sananlaskujen kirjassa kehotetaan avaamaan suu mykän puolesta ja puolustamaan hylättyjen oikeutta. 

Ranskan nuorten huoli rapistuvista kouluista ja tulevaisuudestaan on aito ja kuulemisen arvoinen. Rauhallinen mielenosoitus, äänestäminen ja vaikuttaminen ovat demokratian arvokkaita työkaluja. 

Siellä missä vaikuttaminen muuttuu väkivallaksi ja toisen omaisuuden tuhoamiseksi, toimitaan väärin. Mellakoissa kärsivät harvoin ne, joita vastaan protestoidaan. Kärsijöitä ovat pienyrittäjä, jonka kauppa ryöstetään, perheenäiti, jonka auto poltetaan tai poliisi. Väkivalta ei paranna heikoimpien asemaa, vaan kovettaa asenteita ja antaa äärilaidoille polttoainetta.

Suomessa ei pala autoja, mutta näppäimistöillä saadaan tehtyä rumaa jälkeä. Rikkinäinen näyteikkuna ja hajottava keskustelu syntyvät samasta sydämestä. Jeremian neuvo koskee meitäkin: rakenna, älä polta. Myös sanoilla. Ja rukoile sen kaupungin puolesta, jossa asut, sekä niiden puolesta, jotka sitä johtavat silloinkin kun et heitä äänestänyt.