Tällä hetkellä monet opiskelijaikäiset ovat todella kiinnostuneita länsimaisen kulttuurin kristillisestä perustasta ja Raamatusta, vaikka eivät tunnustautuisi kristityiksi – ainakaan vielä.
– On monia, jotka ensin kiinnostuvat kristinuskosta kulttuurisessa tai jopa poliittisessa mielessä ja vasta sen jälkeen alkavat lukea Raamattua. Kulttuurikristillisyys ei pelasta ketään, mutta se voi ajaa nuoria ihmisiä Raamatun ääreen, Soili Haverinen muistutti.
Myös muutamat julkisuudesta tutut ateistit, agnostikot tai ”ei-tunnustavat-kristityt”, esimerkiksi englantilainen historioitsija Tom Holland ja kanadalainen psykologi ja kirjailija Jordan Peterson, ovat viime vuosina pitäneet näkyvästi esillä sitä, miten länsimaisten yhteiskuntien perusarvot, kuten ihmisoikeudet ja ajatus kaikkien ihmisten yhtäläisestä ihmisarvosta, kumpuavat nimenomaan kristillisestä uskosta – ja että tämä arvopohja menetetään samalla, kun luovutaan kristinuskosta.
Lepojärvi on huomannut, että kun hänen opiskelijansa altistuvat kristilliselle ja ei-kristilliselle kirjallisuudelle tuhansien vuosien ajalta, se jättää heihin jäljen. Vanhojen tekstien äärellä nuoret huomaavat, että aiemmat sukupolvet ovat jo menneinä vuosisatoina käsitelleet – ja usein myös torpanneet – monet nykyaikana suositut aatteet ja ajatusrakennelmat.
– Opiskelijoiden oma usko näyttää luku-urakan myötä ennemmin vahvistuvan kuin jäävän vahvistumatta, Lepojärvi huomautti.
Opiskelijat kääntyvät ”takaisin historiaan” myös hengellisessä mielessä.
– Aika usein opiskelijani liittyvät vanhoihin kirkkoihin, katoliseen tai ortodoksiseen, pois protestantismista. En ole vielä tavannut ketään katolilaista, josta olisi tullut luterilainen, hän naurahti.