AtatĂŒrkin perintönĂ€ turkkilainen islam onkin ollut maltillisempaa kuin ympĂ€röivissĂ€ islamilaisissa maissa. Iranista tutun huivipakon sijaan Turkissa on ollut huivikielto: naisten huivit kiellettiin 1980-luvulla ja kielto kumottiin kokonaan vasta vuonna 2013.
â Mututuntumani on, ettĂ€ ehkĂ€ puolet naisista kĂ€yttÀÀ nykyÀÀn huivia, Sandell sanoo.
Paikkakuntakohtaiset erot ovat suuria: konservatiivisempaa islamin tulkintaa löytyy varsinkin sisÀmaasta maaseudulta ja pienistÀ kaupungeista, ItÀ-Turkin kurdialueilta ja Mustanmeren rannoilta. Istanbul ja erityisesti lÀnsirannikolla sijaitseva Izmirin alue ovat vapaamielisempiÀ.
Moskeijassa kÀyvÀt lÀhinnÀ miehet, vaikka siellÀ on oma osastonsa myös naisille.
Moskeijassa kÀyminen on usein myös nÀytösluontoista.
â Moskeijassa kĂ€ymĂ€llĂ€ moni haluaa osoittaa kuuluvansa joukkoon. Kun moskeijatilat eivĂ€t riitĂ€, laitetaan matto moskeijan ulkopuolelle ja kumarrutaan siinĂ€ rukoukseen, Sandell selittÀÀ.
Moskeijoista puuttuvat kuitenkin naisten lisÀksi nuoret miehet.
â Moskeijassa kĂ€yminen on vĂ€henemÀÀn pĂ€in, Sandell arvioi.
Paasto sen sijaan yhdistÀÀ kaikkia turkkilaisia. Sandell vertaa sitÀ suomalaisten tapakristittyjen joulunviettoon: siinÀ ovat mukana myös maallistuneimmat kansalaiset.
Paaston halveksiminen jÀttÀÀ yhteisön ulkopuolelle.
â Paastoaminen on yhdessĂ€olon juhla-aikaa. Kun minareetista kuuluu kutsu iltarukoukseen, kokoonnutaan yhdessĂ€ syömÀÀn ja pitĂ€mÀÀn hauskaa. Kuka haluaisi tietoisesti jÀÀdĂ€ ulkopuolelle? Sandell kysyy.