Viime vuosina kĂ€site âturvallinen tilaâ tai âturvallisempi tilaâ on yleistynyt Suomessa kouluissa ja kirjastoissa ja yliopistoissa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ottanut kĂ€sitteen kĂ€yttöön myös koskemaan seurakuntia. Ajatus maailmasta, yhteiskunnasta ja kirkosta tilana, jossa jokainen ihminen saa kokea fyysistĂ€ ja henkistĂ€ turvallisuutta, on sinĂ€nsĂ€ jalo. Kristillisen ihmiskĂ€sityksen mukaan jokainen ihminen on Jumalan luoma ja Kristuksen kalliisti lunastama, ainutkertainen ja arvokas. Ihmisarvo on jotain luovuttamatonta.
Ongelmalliseksi turvallisen tilan soveltaminen muuttuu kun sitĂ€ kĂ€ytetÀÀn vĂ€lineenĂ€ julkisen keskustelun ja âei-toivottujen nĂ€kemystenâ ilmaisemisen kieltĂ€miseen. TĂ€llöin kyse ei ole âturvallisesta tilastaâ vaan âsananvapauden kaventamisestaâ. MistĂ€ koko âturvallinen tilaâ -kĂ€sitteessĂ€ on pohjimmiltaan kyse?
âTurvallinen tilaâ -kĂ€site juontaa juurensa Yhdysvalloista, jossa 1960-luvulla feministit ja seksuaalivĂ€hemmistöt halusivat luoda kokoontumispaikkoja, joissa he kokivat voivansa olla vapaita vastustuksesta, sosiaalisista valtarakenteista, syrjinnĂ€stĂ€ ja hĂ€irinnĂ€stĂ€. 1990-luvulta lĂ€htien ilmiö levisi yliopistokampuksille ja edelleen koulumaailmaan jopa tĂ€nne Pohjolan perukoille.