Heinä-elokuun terveiset!

Richard Ondichon lähettikirje 5/2025

19.8.2025

Heinä-elokuu
☀ Kolme viikkoa täydellistä kesäsäätä • 🤝 Sydämellisiä jälleennäkemisiä SLEY:n Evankeliumijuhlassa • 🌍 Lähetysjuhla Luther-kirkossa • 📖 Rohkaisua Heprealaiskirjeestä 12:1

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan, Isän rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kaikkien kanssa.

Heinäkuu oli todella ikimuistoinen kuukausi – saimme nauttia kolmesta upeasta viikosta lämmintä auringonpaistetta ja lämpötilat kohosivat usein 30°C:een. Kesäpäivät tuntuivat jatkuvan loputtomiin: kultaista valoa, lempeitä tuulia ja sellaista lämpöä, joka kohottaa mielen. Tämä täydellinen sää ei ollut ainoastaan siunaus sielulle – se loi myös monia mahdollisuuksia yhteyteen ja iloon.

Tämä heinäkuu oli poikkeuksellinen minulle henkilökohtaisesti, sillä minulla ei ollut ketään, joka olisi voinut tuurata poissaoloni aikana. Päätin siis olla pitämättä tavanomaista kesälomaani. Sen sijaan otimme vuodenajan vastaan kiitollisin mielin ja jatkoimme viikoittaisia raamatunopetushetkiä keskeytyksettä. Lämmin sää mahdollisti kokoontumiset ulkona ja lisäaktiviteetteja, kuten rauhallisia kalastusretkiä, joissa nauru ja hiljaiset pohdintahetket vuorottelivat. Nämä yksinkertaiset ilot loivat kauniin rytmin kuukaudelle – muistuttaen minua siitä, että vaikka ei olisi lomaa, Jumalan läsnäolo tekee jokaisesta päivästä virkistävän ja merkityksellisen.

Viime sähköpostissani kerroin odottavani SLEY:n Evankeliumijuhlaan osallistumista, ja iloitsen saadessani kertoa, että juhla oli todella upea kokemus. Siellä oleminen toi enemmän iloa kuin osasin odottaa. Yksi sydämellisimmistä toiveistani oli tavata ja kätellä niitä, jotka ovat uskollisesti tukeneet työtäni. Oli rohkaisevaa, että tämä rukous sai niin konkreettisen vastauksen.

Kun saavuimme tapahtuma-alueelle perjantaina, kolme nuorta tyttöä Karkusta tuli heti tervehtimään minua lämpimästi. He muistivat aiemmat raamattupiirit, joissa olimme yhdessä, ja ilmaisivat kiitollisuutensa tavalla, joka kosketti syvästi. Yllätyksekseni he olivat jopa lukeneet uutiskirjettäni – en ollut tiennytkään! Se oli kaunis muistutus siitä, kuinka Jumalan työ usein etenee hiljaisesti kulissien takana, rohkaisten ja siunaten tavoilla, joita emme aina näe.

Tervehdykset eivät jääneet siihen. Monet isoäidit ja isoisät tulivat kättelemään ja jakamaan rohkaisevia sanoja. Heidän lämpönsä ja tukensa olivat todella nostattavia, ja tunsin olevani siunattu saadessani kuulua näin välittävään yhteisöön. Nämä yhteyden hetket vahvistivat uskoani ja uudistivat voimani jatkaa sitä tehtävää, jonka Jumala on minulle antanut.

Evankeliumijuhlan valtava osanotto oli inspiroivaa ja laittoi samalla nöyräksi. Se toi mieleeni vaikuttavat sanat Heprealaiskirjeestä 12:1:

“Koska meillä siis on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaa pois kaikki, mikä painaa… ja juoskaamme kestävinä loppuun se kilpajuoksu, joka on edessämme.”

Seistessäni keskellä niin monia uskonvaelluksella mukana olevia tuntui vahvasti, että kukaan meistä ei juokse tätä kilpajuoksua yksin. Meitä ympäröi valtava uskovien yhteisö – menneiden ja nykyisten sukupolvien tuki ja rohkaisu.

Vain viikko sitten vaimoni ja minä saimme osallistua Luther-kirkossa järjestettyyn SLEF:n lähetysjuhlaan. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja täynnä tarinoita ja yhteyttä. Tapasimme monia entisiä ja nykyisiä Keniaan lähetettyjä lähetyssaarnaajia – jotkut heistä olivat olleet elämässäni jo lapsuudesta asti, jolloin tapasin heidän vanhempansa. Tapaaminen oli täynnä muistoja ja toivoa – juhla sukupolvien yli kantavasta ystävyydestä ja lähetysyhteydestä.

Yksi juhlan kohokohdista oli nähdä useiden uusien lähettien lähettäminen nelivuotiselle palveluskaudelle. Heidän sitoutumisensa ja halukkuutensa jatkaa tätä vaativaa työtä oli syvästi inspiroivaa. Sain myös kuulla rohkaisevan todistuksen eräältä Etelä-Euroopassa muslimiyhteisöjen parissa työskentelevältä lähetystyöntekijältä. Hänen kertomuksensa kosketti ja osoitti, kuinka monin eri tavoin Jumalan lähetys tänä päivänä toteutuu maailmassa.

Tulevaa ajatellen oli ilo kuulla, että SLEY:n lähetystyöntekijät vierailevat jälleen Karkussa tulevana perjantaina. Kun ajattelen tätä, mieleeni nousevat Pietarin sanat kirkastusvuorella:

“Rabbi, meidän on hyvä olla täällä. Tehkäämme kolme majaa…” (Mark. 9:5)

Niin kuin Pietari, tunnen halua viipyä näissä iloissa – hengellisen uudistumisen ja yhteyden hetkissä – yhdessä Jeesuksen, Mooseksen ja Elian kanssa. Nämä hetket tuovat rauhaa ja rohkaisua.

Samaan aikaan Luther-kirkon maahanmuuttajatyö kasvaa ja kehittyy ilahduttavalla tavalla. Äskettäin ryhmä srilankalaisia tanssijoita osallistui SLEF:n tanssitapahtumaan, jakamalla iloiten elävää kulttuuriaan ja lahjojaan yhteisömme kanssa. On rohkaisevaa nähdä, kuinka tämä työ alkaa kantaa hedelmää – osa tanssijoiden lapsista on vähitellen tutustumassa seurakuntaamme ja sen toivon ja rakkauden sanomaan. Tämä lempeä ja jatkuva yhteys herättää suurta toivoa tulevaisuutta varten.

Olisi paljonkin sanottavaa entisten lähetystyöntekijöiden, myös SLEY:n Keniaan lähettämien työntekijöiden, merkittävästä vaikutuksesta. Heidän omistautumisensa ja palvelunsa ovat muokanneet paikallisseurakuntaamme syvällisesti. Aionkin kirjoittaa pian pidemmän esseen, joka kertoo kattavammin SLEY:n tekemän lähetyksen hienosta ja tärkeästä työstä – niin menneisyydessä kuin nykyhetkessä.

Kun tämä kesäkausi alkaa hiljalleen päättyä, sydämeni on täynnä kiitollisuutta ja rohkaisua. Tunnen olevani siunattu ja vahvistunut kaikista niistä kallisarvoisista ihmisistä, jotka Jumala on asettanut tielle – uskonkumppanit, ystävät ja kanssatyöntekijät Jumalan lähetyksessä.

Kristuksessa pysyen – palvelijasi ja veljesi,

Richard