Tehtävä suoritettu

Huhtisten lähettikirje 2/2026

27.8.2026

Pian Japaniin saavuttuamme huomasimme olevamme keskellä ihmisvilinää ja hautovaa kuumuutta, joka kohosi jopa 40 asteeseen.

Tokion Suomi-kirkko

Sijaistimme Suomi-kirkossa noin kolmen viikon ajan. Kielellistä haastavuutta lisäsi juuri käyttöönotettu uusi liturgia. Arjen keskustelukieli oli iloksemme säilynyt ihan hyvin muistilokeroissa. Paikan vaihdoksesta huolimatta seurakunnassa oli koettavissa jatkuvuutta ja vakiintuneisuutta. Hiroaki ja Päivi Yoshimuran osaamisalueet ovat rikastuttaneet seurakuntaelämää ja vahvistaneet lähetyksemme asemaa Japanissa. Seurakuntalaiset hoitivat omia vastuutehtäviään tunnollisesti. Messujen jälkeiset kahvihetket olivat yhteisöllisyyden kannalta tärkeitä. Kesäajan viikkotoiminta Suomi-kirkolla oli tauolla, mutta Päivin suomen kielen keskustelupiiri kokoontui kirkossa käyvän Minnan johdolla. Olimme piirissä mukana ja ilta päättyi Sirkka-Liisan pitämään iltahartauteen. Palvelimme jumalanpalveluksen jälkeisissä musiikkihetkissä.

Viimeisenä sunnuntaina pidimme minikonsertin. Tuolloin tapasimme hiljattain 90-vuotta täyttäneen SLEY:n lähetyshistoriaan olennaisesti liittyvän juristin, rouva Haruko Hayakawan. Hän on veteraanilähetti Tyyne Niemen kasvattitytär ja ollut Hiroakille suureksi avuksi asioissa, jotka liittyvät SLEY:n viralliseen asemaan Japanissa.

Lähetystyön museohuone Ikebukurossa

Ikebukuron seurakunnassa tutustuimme Sleyn lähetystyön museohuoneeseen. Sen esittelystä vastasivat Ikebukuron seurakunnan pastori, Japanin ev. lut. kirkon johtaja Hideto Nagayoshi sekä Kofun luterilaisen seurakunnan jäsen, rouva Keiko Hatano. Keiko tutkii erityisesti SLEYn roolia Kofun seurakunnan syntyvaiheessa 1920-luvulla. Kofussa valmistaudutaan parin vuoden kuluttua järjestettävään seurakunnan 100-vuotisjuhlaan. Valokuvien ja kirjallisten dokumenttien lisäksi oli museohuoneessa muutakin kiinnostavaa, kuten vanha polkuharmooni. Lienevätkö suomalaiset lähetit tätä muinoin soittaneet? Nyt soitti Pekka, joka tyypitti myös Ikebukuron kirkkosalin pilliurut.

Kofun seurakuntavierailu

Keiko kutsui meidät Kofun seurakunnan lauantain jumalanpalvelukseen, jonka toimitti pastori Nagayoshi. Pappispulan vuoksi kaikissa seurakunnissa ei ole jumalanpalveluksia sunnuntaisin. Lauloimme kahvihetkessä. Lounastimme Keikon kodissa, josta oli näkymä Fuji-vuorelle. Perheessä on kristittyjä jo kolmessa polvessa. Mukana oli myös 100-vuotias isoisä. Keikon sisko on Suomi-kirkon pitkäaikainen jäsen ja urkuri.

Luotijunalla 300 km tuntivauhdilla Nagoyaan

Olimme neljännen työkautemme Nagoyassa 1990-luvulla. Nyt osallistuimme kotikokoukseen, jossa tapasimme rakkaita seurakuntalaisia. Herkullisella lounaalla avautui syvällinen keskustelu iloista ja huolista. Oli hyvä saada päättää kotikokous rukoushetkeen, jossa jokainen sai avata sydäntään Jumalalle.

Nagoyan käyntimme huipentui ehtoollisenviettoon vanhainkodissa. Siellä tapasimme aikanaan seurakunnassamme aktiivitehtävissä toimineen Matsukuman pariskunnan. He eivät olleet saaneet ehtoollista vuosiin. Yoshihisa oli sittemmin sokeentunut, mutta riemuitsi ehtoollisesta ja tapaamisestamme. Aiko-rouva ei enää puhunut, mutta tuttuun virteen hän yhtyi kuuluvalla äänellä.

Sirkka-Liisa tutustui Nagoyan aikoina Miki Okadan kanssa, nyt Ozawa. Sittemmin gospel laulaja Miki Ozawa on ollut Sleyn työyhteydessä musiikkilähettinä. Tällä matkalla ei ollut mahdollisuutta tavata Mikiä, Shuheitä ja Taigaa, mutta keskustelimme puhelimitse.

Hokkaidon satoa

Hokkaidon vaiheessa 1985-1988 ystävystyimme Kumagain perheen kanssa. Lapsemme kävivät samaa NNKY:n lastentarhaa. Perheen esikoinen, 8-vuotias Yuki-tytär, oli kanssamme ensimmäisellä kotimaan kaudella 1987. Hän omaksui neljässä kuukaudessa suomen puhekielen ja osallistui nimikkoseurakuntavierailuihin perheemme kanssa. Superelämys Yukille oli Hetan kodan hiihtoleiri. Yli 40 vuotta sitten Yukin äidistä tuli perheen ensimmäinen kristitty. Isästä tuli kristitty 35 vuotta myöhemmin. Perheen äidin sanoja lainaten: ”35 vuoden esirukouksiini on nyt vastattu” . Oli ilo vierailla nyt heidän Tokion lähellä sijaitsevassa kodissaan. Perheen kaikki viisi lasta puolisoineen ja lapsineen ovat kristittyjä.

Tokion Ookayama

Tokio oli kotikaupunkimme kuuden vuoden ajan. Shinjukun pilvenpiirtäjien keskellä tapasimme pitkästä aikaa monille suomalaisille tutun arkkitehdin ja Suomen puukirkkojen rakennustavasta Japanissa väitelleen tohtori Akira Takeuchin ja hänen puolisonsa Shigekon. Hän toimi pitkään Ookayaman seurakunnan urkurina.

Puhelimitse Pekka sai jutella Tokion Ookayaman seurakunnan aikaisen työtoverinsa pastori Kitaon kanssa. Vielä 92-vuotiaanakin hän toimii silloin tällöin saarnaajana. Lapsemme kävivät Ookayaman seurakunnan lastentarhaa vuosina 1988-1991. Tuolloin tutustuimme Sumieen, jonka lapset myös kävivät samaa tarhaa. Olemme tavanneet Sumien ja hänen perheensä kanssa useita kertoja vuosien varrella – myös Suomessa. Oli ilo tavata hänet jälleen Tokiossa. Saamme jatkaa rukousta, että hänellekin kirkastuisi Jeesuksen merkitys henkilökohtaisena Vapahtajana.

Pisteenä i:n päälle

Palvelujaksomme päättyi kolmipäiväiseen tapaamiseen tyttäremme perheen kanssa Japanin Alppien ympäröivän Nojiri-järven maisemissa. Nojiriin on perustettu 100 vuotta sitten lähetystyöntekijöiden kansainvälinen kylä, jossa on n. 250 kesälomamökkiä. Työssä jaksamisen kannalta on hienoa, että tällaisia lepopaikkoja on olemassa.

Kiitosmielin

Lämmin kiitos, että olet kulkenut tämänkin lähetysmatkan kanssamme esirukouksin. Sydän on täynnä kiitollisuutta Jumalan ihmeellisestä johdatuksesta. Katsellessamme teille esitettyjä esirukouspyyntöjä, voimme todeta, että niihin kaikkiin on vastattu ja tehtävämme suoritettu. Pysyimme terveenä ja varjelluimme onnettomuuksilta. Kiitos rukouksista sekä taloudellisesta tuesta.

Siunattua loppukesää toivottaen,

Sirkka-Liisa ja Pekka

”Jos nousen lentoon aamuruskon siivin tai muutan meren taa, sielläkin sinä minua johdatat.”

Psalmi 139:10

Alkuperäinen kirje: https://mediakirjasto.sley.fi/2026/08/huhtisten-lahettikirje-elokuu-2026