Tässä apostoli opettaa, millä tavoin murheemme on heitettävä Jumalan päälle. Hänen tarkoituksensa on seuraava: Älkää mistään murehtiko. Jos kuitenkin esiintyisi jotakin, joka pyrkii murehduttamaan teitä, niin suhtautukaa siihen siten ettette lainkaan käy käsiksi murheeseenne, vaan jättäen sen syrjään käännytte rukoillen ja anoen Jumalan puoleen ja rukoilette häntä tekemään kaiken sen, mitä aioitte saada aikaan murehtimisellanne. Tehkää tämä kiittäen siitä, että teillä on tällainen Jumala, joka pitää teistä huolen ja jolle voitte saattaa kaikki asianne tiettäväksi.

Se taas, joka jonkin häntä kohdatessa yrittää etukäteen järjellään mittaillen johtaa asiat omin neuvoin ja ottaa murheensa kannettavakseen, takertuu moneen surkeuteen ja kadottaa ilon ja rauhan Jumalassa. Hän ei saa kuitenkaan mitään aikaan: hän vain kaivaa hiekassa vajoten siihen yhä syvemmälle ylös pääsemättä, niin kuin oma kokemuksemme ja toisten kokemus meitä joka päivä opettaa.