Se on kristitty, jolle Jumala Kristuksen tähden ei lue syntiä, mutta ei se, jolla ei ole syntiä tai joka ei tunne mitään syntiä. Tämä oppi antaa omalletunnolle todellisissa kiusauksissa suuren lohdutuksen.

Emme siis suotta niin usein ja ahkerasti paina mieleemme, että meille annetaan synnit anteeksi ja vanhurskaus luetaan hyväksemme Kristuksen tähden ja ettei kristityllä ole lain ja synnin kanssa mitään tekemistä, varsinkaan kiusauksen alaisena ollessaan. Kristittynä hänet on pantu lain ja synnin yläpuolelle, sillä hänen sydämessään on läsnä lain herra Kristus, jonka hän sulkee syliinsä niin kuin sormus jalokiven.

Kun siis laki syyttää ja synti kauhistaa, hän katsoo Kristukseen. Jos hän siis on uskolla hänet käsittänyt, hänen luonaan on hän, joka on voittanut lain, synnin, kuoleman ja perkeleen. Kristitty vallitsee näitä kaikkia niin, etteivät ne voi vahingoittaa häntä. Sillä niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.