Vain Jumala katsoo alas hätään ja on kaikkien nöyrien luona. Tästä lähteestä vuotaa rakkaus Jumalaan ja kaikki Jumalan ylistys. Ei kukaan voi ylistää Jumalaa, ellei ensin rakasta häntä. Kukaan taas ei voi rakastaa häntä, ennen kuin on oppinut tuntemaan hänet kaikkein suloisimmaksi ja parhaimmaksi. Hänet taas voidaan oppia tuntemaan tällaiseksi vain hänen teoistaan, joita olemme henkilökohtaisesti kokeneet.

Sydämellisesti rakkaana häntä pidetään, kun hänet opitaan tuntemaan sellaiseksi Jumalaksi, joka katsoo alas syvyyteen ja auttaa vain köyhiä, halveksittuja, kurjia, viheliäisiä ja niitä, jotka eivät ole mitään. Niinpä Jumala onkin pannut meidän kaikkien päälle kuoleman ja antanut Kristuksen ristin lukemattomine vaivoineen ja ahdistuksineen rakkaimmille lapsilleen ja kristityillensä, onpa joskus antanut heidän langeta syntiinkin sen tähden, että hänellä olisi paljon syvyyteen katsottavaa, monta autettavaa ja paljon toimitettavaa. Näin hän osoittautuu tosi Luojaksi ja saattaa siten itsensä tunnetuksi, että häntä rakastettaisiin ja ylistettäisiin. Juuri tässä maailma kuitenkin vastustaa häntä lakkaamatta, estää häntä vaikuttamasta ja auttamasta ja siten ryöstää häneltä koko kunnian ja samalla itseltäänkin kaiken ilon ja autuuden.