Jos tahdot tietää, kuinka tulet vanhurskaaksi, on tärkeintä olla selvillä siitä, ettet voi itsestäsi tulla sellaiseksi. Siksi on epäiltävä itseään ja tunnustettava olevansa kelvoton. Sellaisena on rukoiltava Jumalalta armoa ja turvauduttava siihen vahvasti.

Joka pyrkii alkamaan muulla tavoin ja niin opettaa, pettää itsensä ja muut. Näin tekevät ne jotka sanovat: Onhan sinulla toki vapaa ratkaisuvalta. Tee sinä se, mikä sinulle kuuluu, Jumala tekee omansa. Näin sanoessaan he arvelevat, ettei ihmisiä pidä viedä epätoivoon.

Totta onkin, ettei epätoivoon ole kehotettava, mutta tämä asia on ymmärrettävä oikein. Jumalan armoa kukaan ei saa epäillä, vaan on lujasti luotettava Jumalan apuun vastoin koko maailman syntiä. Meistä itsestämme sen sijaan on oltava aivan toivottomia. On uskottava, ettemme voi tehdä vähintäkään tekoa. Jumalan on mahdoton kieltää armoaan siltä ihmiseltä, joka näin tunnustaa avuttomuutensa ja kokonaan epäilee itseään. Epätoivo ja armo eivät kuitenkaan saa kestää vain jonkin aikaa ja sitten päättyä. Kaikki tekomme, puheemme ja ajatuksemme keskittykööt koko elinaikamme vain siihen, että aina epäilemme itseämme ja pysymme Jumalan armossa.