Kaikille on tässä samaa kuin kaikenlaisille ihmisille, ystäville ja vihollisille, suurille ja pienille, rikkaille ja köyhille, kotiväelle ja vieraille. On niitä, jotka ovat ystävällisiä vieraille, mutta äreitä kotiväelle. Moni saattaa myös hyväksyä kaiken sen, minkä rikkaat tekevät, mutta kääntää pahimmaksi kaikki köyhien, halpa-arvoisten tai palvelijainsa teot.

Tämän lisäksi jokainen on taipuvainen suvaitsemaan omaisiaan, lapsiaan, vanhempiaan, ystäviään ja heimolaisiaan ja heistä huolehtimaan. Kuinka usein ystävässä kehutaan julkisyntiäkin, häntä säälitään ja käännetään kaikki parhain päin, mutta kun on kysymyksessä vihollinen tai vastustaja, menetellään aivan toisin: hänessä ei nähdä mitään hyvää, ei suvaita eikä käännetä parhaaksi mitään.

Sellaista käytöstä Paavali tässä nuhtelee. Hän opettaa, että kristityn on käyttäydyttävä toista kohtaan samoin kuin toistakin, olkoon hän ystävä tai vihollinen. Jokaista on suvaittava ja siedettävä henkilöön tai ansioon katsomatta. Paavali on siis tässä lausunut lyhyesti kristityn koko suhteen lähimmäiseen. Vain rakkautta, rauhaa, iloa ynnä kaikkia Hengen hedelmiä on näet siinä ihmisessä, joka tekee kaikille hyvää kaikin tavoin sanalla ja työllä ja joka sietää jokaisen pahuutta.