Näillä sanoilla meitä kehotetaan harjoittamaan veljellistä rakkautta ja estämään riitaa ja eripuraisuutta seurakunnassa, ettei kukaan pitäisi kuormaansa liian raskaana, kun saa veljien taholta jotakin kärsiä. Päinvastoin meidän on tiedettävä, että keskuudessamme on välttämättä oltava paljon heikkoutta ja eksymistä. Saamme vihastua siitä yhtä vähän kuin jos puraisemme kieleemme, raapaisemme silmää tai loukkaamme jalkamme.

Ajatelkaamme näin: Tämä on oma jäsenesi, veljesi ja lähimmäisesi. Minkäpä sille voi. Hän ei ollut varuillaan eikä voinut välttää. Ei hän sillä pahaa tarkoittanut tai se tapahtui heikkoudesta ja ymmärtämättömyydestä. Sinua on loukattu ja olet siitä murheellinen, mutta ethän silti tahdo repiä irti jäsentä omasta ruumiistasi? Onhan se vain vähäinen kipinä. Sylkäise siihen, niin se sammuu, ettei perkele myrkkyhengellään tai pahoilla kielillään pääse lietsomaan siitä sammumatonta tulta nostamalla sellaisen riidan ja eripuran, ettei mikään sopu ole mahdollinen. Siitä kärsii koko seurakunta.