Pohjoismainen peili Färsaarilla

Elokuussa osallistuin Färsaarilla Pohjoismaisen sisälähetysneuvoston johtajien konferenssiin. Joka kolmas vuosi järjestettävä tapaaminen kokosi yhteen luterilaisten sisälähetysjärjestöjen johtajia Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Islannista ja Färsaarilta. Suomesta mukana olivat tällä kertaa Evankeliumiyhdistyksen, Kansanlähetyksen ja Evangeliföreningenin (SLEF) edustajat.

Ohjelmaan kuului raamattuopetusta, maakatsauksia, tutustumista Färsaariin sekä runsaasti yhteisiä keskusteluja ja rukousta. Ruotsin Evankelisen Allianssin pääsihteeri Olof Edsinger yhdisti luennoissaan Raamatun opetuksen ajankohtaisiin muutosjohtamisen kysymyksiin.

Retkillä pidimme toisillemme lyhyitä johtamisaiheisia puheenvuoroja. Oma aiheeni oli johtajan henkilökohtainen eheys ja johdonmukaisuus: kuinka säilyttää sanojen, vakaumuksen ja toiminnan yhteys keskellä muutoksia?

Kun tehtävä pysyy kirkkaana, meidän ei tarvitse kulkea selkä kyyryssä kohti tulevaisuutta, vain uhkia tähystellen. Voimme katsoa luottavasti eteenpäin ja kulkea muuttuvassa ajassa turvallisin ja toiveikkain mielin – Kristukseen luottaen.

Pohjoismaiset tapaamiset ovat Sleylle tärkeä peili. Niissä kuulemme, miltä Suomen kirkollinen tilanne ja herätyskristillisyys näyttävät ulkopuolisten silmin. Samalla voimme tunnistaa kehityskulkuja, jotka saattavat olla vasta tulossa Suomeen. Erityisen tarkasti kuuntelin tällä kertaa niiden järjestöjen edustajia, joiden luterilaisessa kirkkokunnassa opetus kristillisestä avioliitosta on murtunut. Huomasin, että tilanne on entisestään etäännyttänyt kansankirkkoa ja herätysliikkeitä toisistaan. Iloista oli kuulla, että Alfa-kurssit ovat edelleen hyvä sisäänheittotuote Ruotsissa. Lisää Alfoja myös Sleyn toimintaan!

Suhde kansankirkkoon on yhteinen haaste

Kaikkien mukana olleiden järjestöjen yhteinen haaste on suhde kansankirkkoon. Paineita aiheuttavat erityisesti avioliittoa ja sukupuolta koskevien käsitysten muutokset sekä kirkkojen teologinen liberalisoituminen.

Suomen tilanne poikkeaa silti monista muista Pohjoismaista. Meillä herätysliikkeet ovat olleet varsin tiiviisti sidoksissa kirkkoon muun muassa virallisen lähetysjärjestöasemansa kautta. Myös ehtoollisen viettoa koskeva sääntely on Suomessa muita maita tiukempaa. Siksi muualta ei löydy valmista mallia, jonka voisimme vain siirtää omaan tilanteeseemme.

Pohjoismaisen sisälähetysneuvoston konferenssi kokosi Färsaarille luterilaisten järjestöjen johtajia eri puolilta Pohjoismaita. Yhteiset retket tarjosivat upeiden maisemien lisäksi aikaa keskustelulle ja hiljentymiselle. Kuva: Jákup Brúsán

Erityisesti mieleeni jäi norjalaisen kollegan ajatus siitä, että kansankirkossa toimiva liike tarvitsee myös strategian ”sydämensä varjelemiseen”. Aiemmin tätä tehtävää ovat kantaneet ennen kaikkea rukoushuoneet ja seuratoiminta. Tilanne kuulosti hyvin tutulta myös suomalaisiin korviin.

Norjalaisten johtopäätökset vahvistivat käsitystä, että olemme kulkemassa oikeaan suuntaan. Niin Norjassa kuin Suomessakin herätysliikkeiden toiminnan painopiste on siirtynyt yhä vahvemmin messuyhteisöihin. Niissä toteutuvat Kristuksen kohtaaminen sanassa ja sakramenteissa sekä eri sukupolvien välinen kristittyjen yhteys.

”Raamattu on paras johtamisen oppikirja”

Färsaarelaisessa kulttuurissa kristinusko näkyy ja kuuluu luontevasti. Meille kerrottiin ylpeänä, ettei saarilta ole löydetty samanlaisia merkkejä kristinuskoa edeltäneestä pakanuudesta kuin monista muista paikoista. Kertomus kuvaa hyvin sitä, kuinka erottamattomana osana omaa historiaansa färsaarelaiset kristillisyyttä pitävät.

Liekö kristillisellä perinnöllä ollut osuutensa myös siihen yltäkylläiseen vieraanvaraisuuteen, jota saimme kokea. Ainakaan nälkäisenä tai janoisena vierasta ei Färsaarilla päästetty jatkamaan matkaansa.

Saimme tutustua myös yhteen Färsaarten ylpeydenaiheista, Bakkafrostiin. Vaikeuksien kautta kansainväliseen menestykseen noussut färsaarelainen konserni kasvattaa, jalostaa ja myy kalatuotteita – ennen kaikkea tietenkin maailman parasta lohta. Kun ollaan Färsaarilla, viimeksi mainitusta ei juuri kannata ryhtyä väittelemään.

Yhtiön toimitusjohtaja Regin Jacobsen on yksi Färsaarten tunnetuimmista yritysjohtajista, ja hänen kerrottiin olevan myös saarten rikkain henkilö. Vapaa-ajallaan hän tekee innokkaasti vapaaehtoistyötä paikallisessa helluntaiseurakunnassa.

Mutkattomasti esiintynyt Regin kertoi meille Bakkafrostin kehityksestä ja vinkkasi meille Raamatun merkityksestä myös johtamisessa. Hän tiivisti näkemyksensä yksinkertaisesti: ”Raamattu on paras johtamisen oppikirja.” Kun tämän sanoo suurta kansainvälistä yritystä johtava mies, ajatusta kannattaa ehkä jäädä hetkeksi pureskelemaan – lohen ohella. Raamatun ikiaikainen johtajan hyve, luottamus Jumalaan, tuli Reginin esiintymisestä selvästi ja luontevasti esille. Olisikohan Jeesuksen opetus johtajasta muiden palvelijana ja meistä kaikista yhtä tärkeinä, heijastunut yhtiön aivan huikean hyvään työpaikkalounaaseen, josta kaikki – johtajista tehdastyöntekijöihin – ja me vieraat, saimme nauttia?

Suomalaisjärjestöjen yhteys on vahvistunut ja tehtävä pysyy kirkkaana

Oli rohkaisevaa kuulla muiden Pohjoismaiden edustajilta, että suomalaisten järjestöjen keskinäisen yhteistyön ja tuen nähtiin vahvistuneen selvästi viime vuosina. Tätä yhteyttä tarvitsemme myös tulevaisuudessa – sekä Suomessa että pohjoismaisten kumppaniemme kanssa.

Yhteistyö ja toimivat rakenteet eivät kuitenkaan ole itsetarkoituksia. Konferenssin tärkein havainto oli lopulta varsin yksinkertainen: järjestön tulevaisuutta ei voida rakentaa vain uhkiin ja muutoksiin reagoimalla. Kirkollisen tilanteen muuttuessa tarvitaan viisasta harkintaa ja kestäviä rakenteita, mutta vielä tärkeämpää on pitää kirkkaana, mitä varten olemme olemassa.

Sleyn tehtävä ei ole muuttunut. Haluamme levittää Kristuksen evankeliumia, saattaa evankeliumin sanan yhä useamman ihmisen jokapäiväiseen käyttöön ja kutsua ihmisiä turvautumaan Jeesukseen omana Vapahtajanaan. Toimintaympäristömme muuttuu, mutta me rakennamme messuyhteisöjä, laulamme Siionin kannelta, opetamme Raamattua, lähetämme lähetystyöntekijöitä, ylläpidämme evankelista kansanopistotoimintaa, järjestämme lasten, nuorten ja opiskelijoiden toimintaa.

Kun tehtävä pysyy kirkkaana, meidän ei tarvitse kulkea selkä kyyryssä kohti tulevaisuutta, vain uhkia tähystellen. Voimme katsoa luottavasti eteenpäin ja kulkea muuttuvassa ajassa turvallisin ja toiveikkain mielin – Kristukseen luottaen.