Vastaus arkkipiispa Luomalle

Professori Miikka Ruokanen julkaisi 8.6. Kotimaa.fi -verkkojulkaisussa avoimen kirjeen, jossa vetosi piispoihin kirkon hajoamisen estämiseksi. Ruokanen esitti toiveen siitä, että kirkko voisi olla suvaitsevainen myös perinteistä virkakäsitystä edustavia kohtaan, etenkin kun he ”eivät ole harhaoppisia – pikemminkin päinvastoin.”

Arkkipiispa Tapio Luoma vastasi avoimeen kirjeeseen vielä samana päivänä. Arkkipiispan lyhyen vastauksen viesti oli selvä. Vastauksen otsikko jo kertoo paljon: ”Kysymys on vain ja ainoastaan yhdestä asiasta.” Itse vastauksessa hän kirjoittaa: ”Kirkkomme päätöksenteossa ei millään tasolla voida tehdä linjauksia tai päätöksiä, joiden voidaan nähdä asettavan joidenkin pappeus kyseenalaiseksi sukupuolen perusteella.”

Augsburgin tunnustuksessa kirjoitetaan kirkon ykseydestä: ”Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta.” (CA VII) Keskustelua on käyty siitä, mitä evankeliumin oppi pitää sisällään. Se voidaan ymmärtää suppeasti, jolloin evankeliumin oppiin ei sisälly paljon muuta kuin opetus siitä, miten ihminen pelastuu. Se voidaan ymmärtää myös laajemmin, jolloin siihen kuuluu ainakin kaikki se, mitä Augsburgin tunnustus pitää sisällään. Kirkossamme velloneen avioliittokeskustelun yhteydessä on polttavaksi kysymykseksi noussut, kuuluuko avioliittonäkemys evankeliumin oppiin vai ei. Uudistusmielisten mukaan avioliitosta voi ajatella eri tavoin ilman että se hajottaa kirkon ykseyttä.

Nyt näyttää siltä, että kirkkomme johdon taholla ajatellaan, että niihin asioihin, jotka ovat välttämättömiä kirkon ykseydelle, kuuluu myös kirkolliskokouksen vuonna 1986 tekemä päätös avata pappisvirka naisille, ja vielä siten, että päätökseen ykseyden säilymisen takia liitettyyn ponteen ei enää tule vedota.

Kun naisten pappeus aikoinaan hyväksyttiin, sitä perusteltiin sanomalla, että pappisvirka perustuu Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen mutta papin sukupuoli ei. Papin sukupuolen siis ajateltiin olevan niin sanottu adiafora tai ehdonvallan asia, jonka suhteen on vapaus tehdä erilaisia päätöksiä. Nyt kirkon johto on kuitenkin tehnyt asiasta, jota se itse pitää adiaforana, kirkon ykseyden kannalta välttämättömän opinkohdan. Tällainen ei ole hyvää teologiaa.

Tekstiä päivitettty 9.6.2026 klo 15:50: Kotimaa24 korjattu Kotimaa.fi -verkkojulkaisuksi