Yhteys tarvitsee myös tilaa erilaisille vakaumuksille 

Lapuan piispa Matti Salomäki on pyytänyt anteeksi Radio Dein Piispan kyselytunnilla käyttämäänsä epäonnistunutta vertausta jumalanpalvelusyhteisöistä. Arvostan piispan anteeksipyyntöä. Se on tärkeä askel kohti rakentavaa keskustelua. 

Kirjoituksessaan Salomäki kantaa huolta messuyhteisöistä, joiden toiminta ei tapahdu kirkon järjestyksen mukaisesti. Me Suomen Luterilaisessa Evankeliumiyhdistyksessä haluamme toimia kirkkomme yhteydessä ja etsiä ratkaisuja yhteistyössä seurakuntien ja piispojen kanssa. Kysymys jumalanpalvelusyhteisöistä ei kuitenkaan ratkea pelkästään kirkkojärjestyksen määräyksiin vetoamalla. Taustalla on teologinen ja omantunnonvakaumukseen liittyvä kysymys, joka on ollut kirkossamme ratkaisematta jo vuosikymmeniä. 

Piispa Salomäki muistuttaa, että jokaisella paikkakunnalla on tarjolla luterilaisen opetuksen mukaista ehtoollista ja että kutsu sinne kuuluu kaikille. Kysymys ei kuitenkaan ole vain ehtoollisen saatavuudesta. 

”niiden kautta monet sellaisetkin ihmiset, joille esim. kirkon perinteinen virkakäsitys on omantunnonkysymys, ovat voineet säilyttää yhteytensä kirkkoon”

Monille Sleyn messuyhteisö on hengellinen koti, jossa evankelinen julistus, ehtoollisen vietto ja kristittyjen keskinäinen yhteys kuuluvat erottamattomasti yhteen. Messuyhteisöön osallistumisen syynä ei välttämättä ole virkakysymys, vaan halu elää ja kasvaa kristittynä tällaisen hengellisen yhteisön keskellä. Samalla perinteiseen virkakäsitykseen pitäytyville yhteisöt tarjoavat mahdollisuuden osallistua kirkon jumalanpalveluselämään omantuntonsa mukaisesti.  

Sleyn messuyhteisöissä halutaan elää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä, kuulla Jumalan sanaa ja viettää ehtoollista luterilaisen tunnustuksen mukaisesti. Niissä ei pyritä rakentamaan uutta kirkkoa. Päinvastoin niiden kautta monet sellaisetkin ihmiset, joille esim. kirkon perinteinen virkakäsitys on omantunnonkysymys, ovat voineet säilyttää yhteytensä kirkkoon. 

Kirkkojärjestys on tärkeä. Sen tehtävänä on kuitenkin palvella kirkon varsinaista tehtävää: evankeliumin julistamista ja sakramenttien jakamista. Tilanne, jossa kirkon jäsenet joutuvat valitsemaan omantuntonsa ja kirkon järjestyksen välillä, ei sekään ole tyydyttävä. Siksi kysymys ei ole vain nykyisten määräysten noudattamisesta, vaan myös siitä, löytyykö meiltä yhteistä tahtoa etsiä ratkaisuja niiden puitteissa ja tarvittaessa kehittää niitä.  

Piispa Salomäki kirjoittaa, että ehtoollisen kautta yhteys voi rakentua sinnekin, missä sitä ei vielä ole. Luterilaisen tunnustuksen mukaan kirkon todellinen ykseys perustuu yksimielisyyteen evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan kirkollisten järjestelyjen ei tarvitse olla kaikkialla samanlaisia. Meidän tulisi etsiä ratkaisuja, jotka mahdollistavat kirkon yhteydessä pysymisen myös niille, jotka pitäytyvät sen perinteiseen virkakäsitykseen.