Kirkon strategiasta keskusteltiin kirkolliskokouksessa

Keskustelu kirkkohallituksen jo hyväksymästä kirkon strategiasta herätti kirkolliskokousviikolla vilkasta keskustelua. Puheenvuoroja käytettiin noin kaksikymmentäviisi.

Keskustelussa tuotiin esiin monenlaisia näkökulmia, mutta erityisesti kahteen seikkaan kiinnitettiin huomiota. Ensinnä, strategian korostus moniäänisyyden ja monenlaisten hengellisen elämän muotojen hyväksymisestä puhututti. Eräässä puheenvuorossa varoitettiin siitä, että moniäänisyyttä ei missään nimessä saa ymmärtää niin, että perinteisen virkakäsityksen edustajille olisi edelleen tilaa elää kirkossa oman vakaumuksensa mukaan. Kirkolliskokousviikon aikana juhlittiin sitä, että pappisvirka avattiin naisille neljäkymmentä vuotta sitten. Arkkipiispa toi asian esille avauspuheenvuorossaan, ja opiston aulan suurella näytöllä pyöri piispojen kuvat ja naisten pappeutta ylistävät kommentit. Teema väritti koko kirkolliskokousviikkoa. Omassa puheenvuorossani totesin: ”Strategiassa painottuu vahvasti moniäänisyyden vaaliminen ja se, että annetaan arvoa erilaisille tavoille elää uskoa todeksi. Rajoja moniäänisyydelle ei näytä olevan – paitsi yksi. Ymmärrän, että herätysliikkeiden messuyhteisötkin ovat päässeet vaikuttamaan strategiaan, kun siinä todetaan: ’Vaaliessamme moniäänisyyttä pidämme samalla kiinni ehtoollisyhteydestä.’ Tervetuloa siis kaikki – paitsi änkyrät herätysliikekristityt.”

Toinen seikka, jota käsiteltiin useammassa puheenvuorossa, oli kysymys siitä, mihin kirkon toivo suuntautuu. Strategian nimi on ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”, ja toivon teema on vahvasti esillä strategiassa. Omasta näkökulmastani strategian toivo keskittyy vahvasti vain tähän maailmaan ja aikaan, vaikka johdantotekstissä hyvin todetaankin kirkon sanomassa keskeistä olevan iankaikkisen elämän toivo. Eräässä puheenvuorossa todettiin, että me emme voi tehdä strategiaa ikuisuutta varten, Jumala huolehtii kyllä siitä. Meidän tehtävämme on pohtia, miten kirkko toimii tässä ajassa. Toki asia on juuri niin. Itse ajattelen kuitenkin, että kirkon strategian keskuksessa pitäisi kuitenkin olla sen, miten mahdollisimman moni voisi kerran olla paremmassa iankaikkisuudessa. Kirkon uudessa strategiassa sielujen pelastusta enemmän painottuu luomakunnan hyvinvointi ja säilyminen tuleville sukupolville.