Äänestä seurakuntavaaleissa!

Kirkkomme seuraavat neljä vuotta voivat olla ratkaisevia. Löytääkö kirkkomme tien sovintoon vai jakaantuuko se? Sunnuntain seurakuntavaaleissa vaikutetaan myös siihen, millaista tulevaisuutta kirkollemme rakennetaan.

Jeesus rukoili omiensa puolesta: ”että he kaikki olisivat yhtä”. Rukous kutsuu kristittyjä etsimään yhteyttä silloinkin, kun se tuntuu vaikealta. Kirkon ykseys on enemmän kuin hallinnollinen kysymys. Se koskee sitä, miten kohtelemme toisiamme ja suhtaudumme toisiimme Kristuksen omina.

Katsoin viikolla lyhyen videon Indonesian luterilaisen kirkon jumalanpalveluksesta. Sley on hiljattain aloittanut siellä lähetystyön. Jumalanpalvelus oli koskettava, mutta jokin tuntui myös vieraalta. Oli kuin 1900-luvun alkupuolen jumalanpalvelus olisi siirretty sellaisenaan Kaakkois-Aasian kontekstiin ja pidetty helluntaikirkossa, jonka alttarin yllä neonsininen risti hohti. Lyhyt video ei tietenkään kerro koko todellisuutta. Eikä meidän tehtävämme ole sanella toisille, millainen heidän jumalanpalveluksensa pitäisi olla. Havainto käänsi kuitenkin katseeni omaan kirkkoomme: miten annamme täällä tilaa erilaisille tavoille elää luterilaista uskoa todeksi?

Kirkkoomme mahtuu hiljaisuuden retriittejä, Tuomasmessuja, popmessuja ja monenlaisia verkostoyhteisöjä. Samaan kirkkoon ovat kuuluneet pitkään myös herätysliikkeiden kymmenet messuyhteisöt. Niiden perinteet, laulut ja hengelliset painotukset ovat osa kirkkomme elämää. Ne ovat rikastuttaneet kirkkomme elämää ja tavoittaneet ihmisiä, jotka muuten olisivat jääneet seurakuntayhteyden ulkopuolelle, ja toivottavasti tavoittavat myös jatkossa. Yhteinen luterilainen usko ei edellytä samoja sävelmiä, tapoja tai samanlaista hengellistä perinnettä. Katoliseen kirkkoon mahtuu sisälle sääntökuntia ja niiden kaltaisia yhteisöjä, joita tuskin vaaditaan osallistumaan toisen jumalanpalvelusperinteen messuihin. Pietarin verkoissa oli hyvin monenlaisia kaloja, ja hyvä niin. Erilaisuuden tunnustaminen ei tietysti poista isoja ja vaikeita opillisia kysymyksiä, ja niistä on hyvä käydä keskustelua vakavasti.

Näköalattomuudesta ja umpikujista päästään eteenpäin, kun ryhdymme etsimään tietä, jossa kirkkomme pitää Kristuksen työnsä keskellä.

Tarvitsemme päättäjiä, jotka kuuntelevat, rakentavat luottamusta ja etsivät ratkaisuja myös lähetystyön ja herätysliikkeiden messuyhteisöjen tulevaisuuden suhteen.

Äänestä sunnuntaina 15. marraskuuta. Valitse ehdokas, joka tekee työtä sen puolesta, että kirkossamme on tilaa erilaisille jumalanpalvelusperinteille ja niiden keskellä elävälle yhteiselle uskolle.