🔒 PÀÀkirjoitus: Nikean perilliset

 

Totuuden jĂ€lkeinen aikamme kammoaa termejĂ€ totuus ja valhe. Kirkossakin vĂ€ltetÀÀn minkÀÀn opetuksen tai uskomisen leimaamista vÀÀrĂ€ksi, vaikkakin yhĂ€ edelleen yhden kirkkovuoden sunnuntain teema on “Totuus ja harha”. Sanan ”harhaoppi” ajatellaan kuuluvan pimeÀÀn historiaan. Ajatellaan, ettĂ€ oikean ja vÀÀrĂ€n sijaan on vain erilaisia tulkintoja ja henkilökohtaisia kokemuksia, joita ei voi arvottaa.

TÀnÀ vuonna vietetÀÀn Nikean ekumeenisen kirkolliskokouksen ja siellÀ laaditun Nikean uskontunnustuksen 1700-vuotisjuhlaa. Kirkon ensimmÀisinÀ vuosisatoina oli selvÀÀ, ettÀ on olemassa oikea, Raamatun mukainen oppi Jumalasta. Sellainen opetus puolestaan, joka on vastoin oikeaa oppia, on harhaoppia, heresiaa. Nikean uskontunnustus on nimenomaan laadittu siihen aikaan laajaan suosioon pÀÀssyttÀ harhaoppia, areiolaisuutta, vastaan.

Luterilainen pÀÀtunnustus, Augsburgin tunnustus, jatkaa vanhan kirkon linjalla. Sen eri artikloissa mÀÀritellÀÀn ensin oikea oppi ja sitten useassa kohdassa tehdÀÀn rajaa vÀÀrÀÀn opetukseen toteamalla: ”Seurakuntamme tuomitsevat
 ” Luterilaiset isĂ€t ymmĂ€rsivĂ€t, ettĂ€ oikea oppi ei voi elÀÀ sovussa vÀÀrĂ€n opetuksen kanssa. Jumala ei ole yhtĂ€ aikaa kyllĂ€ ja ei. Valkoinen on valkoista, ja musta on mustaa.

Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
ja tuet kristillisiÀ kirjoittajia.

Artikkeli PÀÀkirjoitus: Nikean perilliset julkaistiin ensimmÀisen kerran Sleyn kauppa.




LisÀÀ artikkeleita: