Korvamatojen kuninkaat ja muita tarinoita

Kirsi Vimparin lähettikirje

6/2026 19.7.2026

Nyt on leireilty!

Toissapäivänä päättyi kesän toinen ja samalla viimeinen leiri. Edellisviikolla olimme Saarenmaalla nuortenleiri JäPellä. JäPeltä palatessa minulla soi leirien väliin jäävät päivät päässä “Sa oled vesi / ma olen tops”. Kyseisessä laulussa, josta tuli leiribändin esittämänä leirin suosikkibiisi, lauletaan kuinka minä olen muki ja Sinä Jumala olet vesi, ja pyydetään Jumalaa täyttämään meidät kuten mukit. (Käännös ontuu, mutta voin vakuuttaa kyseessä olevan menevän ja erinomaisesti myös laululeikkinä toimivan kipaleen.)

Kerkesin leirien välissä kuunnella tuota sisäisestä radiostani useamman kerran, ja mietinkin, että mikähän jää Valgan rovastikunnan lasten- ja nuortenleiriltä Soontagalta soimaan. Se ratkesi eilen, eli ensimmäisenä päivänä leirin jälkeen.

Parasta elämää Saaremaalla

JäPen tämän vuoden teema oli “Elu parim elu”, jota on hankala kääntää suomeksi, mutta suurinpiirtein tarkoittaa parasta mahdollista elämää. Neljän päivän leiri sisälsi tuttuun tapaan laulua, ylistystä, jumalanpalveluksia, hartaushetkiä, kanavia ja monenlaista tekemistä. Keskeinen osa on myös pienryhmillä, jotka kokoontuivat jokaisen raamattuopetuksen jälkeen.

JäPen ensimmäisenä päivänä otettiin yhteiskuva (kuvat alkuperäisessä kirjeessä: https://mediakirjasto.sley.fi/2026/08/kirsi-vimpari-lahettikirje-heinakuu-2026?kokoelma=kirsi-vimparin-lahettikirjeet ) Pühan kirkon edessä. (Meillä oli myös Pühan seurakunnan kirkkoherra paikalla, Saarten piispa Anti Toplaan. Hän piti leirillä myös yhtenä päivistä kanavaa luterilaisuudesta. (Viron kirkossa kahdella piispoista on myös vähintään yksi seurakunta johdettavanaan. Anti Toplaan on myös Kuressaaren seurakunnan kirkkoherra.)

Ja tässä Valgan rovastikunnan retkikunnan yhteinen kuva! Kuvassa me lähetystyöntekijät (minun lisäkseni Liisa Rossi ja Haaponiemet) sekä Nõon seurakunnan nuorisotyöntekijä Aire. Nuoria (jotka myös kuvassa) olikin saman verran matkassa kuin aikuisia. Ensi vuonna leiri on lähempänä Äksissä, katsotaan saammeko laajemman edustuksen!

Muutamien aikasempien JäPejen tapaan sain vedettäväkseni yhden pienryhmistä. Tällä kertaa se olikin pieni myös kooltaan, tässä leirin viimeiseltä päivältä viimeiset 3 osallistujaa, kun matkan varrella oli pari myös vähän lyhyemmin mukana.

Mikä minua kantaa?

Saarenmaalta palattua oli pari päivää taukoa ennen Soontagalle siirtymistä. Siellä lasten- ja nuortenleirillä olimme monipuolisesti kantamisteeman ympärillä, mikä tai kuka minua kantaa. Alunperin ajatus teemaan lähti siitä, kun nuoret Airen ja Miinan kanssa kirjoittivat projektin SUP-lautakoulutukseen, ja se projektirahoitus meni läpi. Siitä ei ole pitkä matka vetten päällä kulkemiseen ja yleisesti siihen, mikä kaikki meitä elämässä kantaa.

Kiitos Jumalalle onnistuneesta ja hyvästä leiristä!

Ajattelin kiitollisena leirin päätöspäivänä, että tänä vuonna niin leiri kokonaisuutena kuin hengellinen anti tulivat erityisen hienosti yhteen. Kiitos myös sinulle, joka rukoilit tämän leirin puolesta!

Ainakin Viron puolella tänä kesänä säät ovat heilahdelleet erittäin sateisiksi vähän väliä, ja mikään ilmatieteitä edustava putiikki ei ole pysynyt edes saman päivän kelien perässä. Olikin jännittävä nähdä, millaiset kelit meille tänä vuonna annetaan.

Ja annettiin erinomaiset! Lämpöä tarpeeksi muttei liikaa, ja sateita ei kertaakaan. Eikä siinä vielä kaikki, tavallisesti Soontagalla taistellaan paarmoja ja hyttysiä vastaan huomattavasti kovemmin, nyt ei tarvinnut sitäkään.

Leiriltä jää mukaan monia asioita, mutta otan esille vain muutaman. Osa teistä muistaa Meribellin, joka oli muutamia vuosia sitten mukana nuoriso- ja opiskelijatyön kuvioissa. Hän tuli perheineen mukaan leirille, ja pyynnöstäni säestämään nuortenohjelmaan. Oli erityisen sydäntä lämmittävää päästä jatkamaan yhteistä taivalta tällä tavoin.

Toinen kohokohta oli itselleni toisen illan suuri koko leirialueen kokoinen Valgan rovastikunta 100-vuotta juhlapeli. Ja erityiskiitos vielä tässäkin kollega Liisalle, hän on tullut hienosti mukaan nuorisotyön kuvioihin ja erityisesti ensimmäisen aamun aamuhartaus jäi monilla mieleen. (Kuvassa olemme pelinjohtajien ammattiasuissa.) Kiitokset myös Haaponiemille hyvästä ensimmäisen lähettikesän panostuksesta!

Kuka sinua kantaa?

Soontagan leirillä mietittiin kaikkia niitä asioita, joihin pistämme turvamme. Jotakuta pitää pinnalla oma suorittaminen, toista raha, kolmatta rakas ihminen. Eikä niissä aina sinällään mitään väärää ole, nuohan ovat omilla paikoillaan tärkeitä ja tarpeellisia, mutta elämän tärkeämmäksi niistä ei ole. Ei silloin, kun on kyse elämän suurimmista ja vaikeimmista asioista. Eikä välillä toki niiden pienempienkään kanssa.

Valgan rovastikunnan rovasti Mart Jaanson on jo pitkään tehnyt Soontagan leirille oman tunnuslaulun. Näin myös tänä vuonna. Vastaus kantamiskysymykseen selviää poikkeuksellisesti heti laulun alussa, jonne hän sijoitti kertosäkeistön: “Hea Karjane mind kannab / Tal laule tahanluua” eli Hyvä Paimen minua kantaa / Hänelle lauluja tahdon luoda(kirjoittaa).

Hyvä Paimen, Herra Jeesus itse, kantaa sinua ja minua. Eilen, tänään ja joka ikinen päivä.

Siunaavin terveisin

Kirsi

Rukousaiheita

• KIITOS kesän leireistä! Rukoillaan edelleen kaikkien leiriläisten ja vastuunkantajien puolesta
• kaikille virkistävää loppukesää, erityisesti hengellisesti
• alkusyksyn kaikkien toimintojen aloitus, niin pyhäkoulujen, nuorisotyön kuin opiskelijatyön
• lähettäjärengas ja työn tuki, suuri kiitos kaikesta!
• terveys , jaksaminen ja vointi

Kiitos rukouksistasi! Ole siunattu ja

Jumalan hyvässä hoidossa!