Media­kirjasto

Tyyntä myrskyn edellä 8:1‑5

Vihdoin avataan seitsemäs sinetti, mutta nyt ‑ toisin kuin kuutta ensimmäistä avattaessa ‑ ei tapahdukaan mitään. Taivaaseen tulee täysi hiljaisuus ja sitä kestää puoli tuntia. Ilmeisesti hiljaisuus kuvaa odotusta. Taivaassa odotetaan henkeä pidätellen, mitä tapahtuu seuraavaksi. Taivaan joukot ymmärtävät, että Jumalan tuomiot käyvät pian toteen ja niitä odotetaan hiljaisuuden vallitessa. Tyyntä myrskyn edellä ‑ niin on tapana sanoa.

Kun hiljaisuus on päättynyt, Johannes näkee seitsemän enkeliä ja sitten vielä yhden. Kahdeksannella enkelillä on suitsutusastia ja Johannes kertoo enkelin laittaneen suitsutusta pyhien rukouksiin. Edellä on puhuttu samasta asiasta (Ilm 5,8). Pyhät ovat maan päällä eläviä Jumalan omia. Enkeli siis sekoittaa meidän rukouksiimme hyvältä tuoksuvaa suitsuketta ja sitten rukouksemme nousevat Jumalan luo. Tämä vakuuttaa meitä siitä, että rukouksemme kuullaan taivaassa. Ja vaikka rukoilemme taitamattomasti, Jumalan enkeli liittää rukouksiimme suitsuketta, joka tekee rukouksistamme sellaisia, että ne kelpaavat Jumalalle.

Sitten enkeli täyttää suitsutusastian alttarin tulella ja heittää sen maan päälle. Seurauksena tästä on ukkosenjylinää, salamoita ja maanjäristyksiä. Enkelin teko lienee viittaus siihen, mitä kohta tapahtuu: seitsemän enkeliä puhaltaa torviin ja maailma järkkyy. Suitsutusastian heittäminen lienee muistutus myös siitä, että Jumalan omien rukoukset on kuultu ja nyt Jumala tekee sen, mitä häneltä on kauan pyydetty. Jumalan seurakunta on rukoillut, että Jeesus tulisi pian, Jumala lopettaisi maailman pahuuden ja osoittaisi olevansa kaikkivaltias. Näky seitsemästä torvesta on kuvaus siitä, että nyt tämä tapahtuu. Ennen sitä Jumala vielä ravistelee ihmiskuntaa ja kutsuu sitä luokseen. Siitäkin seitsemän torvea kertovat.

Neljä ensimmäistä torvea 8:6‑13

Seitsemän enkeliä puhaltaa kukin vuorollaan torveen ja Johannekselle näytetään näkyjä. Sinettinäyt ja torvinäyt liittyvät toisiinsa: Torvinäyt lienevät tarkempi kuvaus siitä, mistä kuudennen sinetin kohdalla jo puhuttiin. Ne kuvaavat maailman loppunäytöstä, sitä mitä tapahtuu juuri ennen Jeesuksen paluuta.

Torvien soidessa Johannes näkee järkyttäviä näkyjä. Taivaasta sataa rakeita ja tulta, luonto kuolee, meret saastuvat, tähtiä putoaa taivaalta, taivaankappaleet pimenevät ja maailma järkkyy. Emme tiedä, miten vertauskuvallista puhetta tämä on. Ihminen on kyllä keksinyt keinot, joilla voi tappaa meren elämän ja polttaa kokonaisia maanosia. Ehkä juuri ennen Kristuksen paluuta ihmisten keksinnöt riistäytyvät ihmisten käsistä ja tuhoavat maailmaa. Kyse lienee myös siitä, että Jumala lyö maailmaa ennennäkemättömillä vitsauksilla ja tekee sen niillä mahdollisuuksilla, joita hänellä on.

Emme tiedä, mitä kaikkea tapahtuu ennen Jeesuksen paluuta. Sen Ilm kuitenkin kertoo, että maailmaa lyödään monin tavoin ennen kuin tuomiopäivä tulee. Näin Jumala puhuttelee ihmisiä. Olemme niin kovapäisiä, ettemme kuule hänen lempeitä sanojaan ja siksi hän joutuu käyttämään kovia konsteja. Tämä on kuitenkin Jumalan armoa ja rakkautta. Hän tahtoo, ettei kukaan hukkuisi ja joutuisi kadotukseen. Hän kutsuu meitä luokseen hyvällä ja pahalla.

Jakeesta 11 on viime vuosina puhuttu paljon. Muistamme muutaman vuoden takaa Tsernobilin ydinonnettomuuden. Nimi Tsernobil tulee ukrainan sanasta, joka tarkoittaa koiruohoa. On jopa sanottu, että Tsernobilin onnettomuudessa toteutui Ilm:n ennustus tähdestä nimeltä Koiruoho. Se lienee liikaa sanottu. Tsernobilin ydinonnettomuus oli sittenkin pieni katastrofi ‑ ei se tuhonnut lähellekään kolmannesta vesistä. Silti Tsernobilin onnettomuudella lienee jotakin tekemistä Ilm:n kanssa. Tuskin oli sattumaa, että juuri Koiruoho‑niminen ydinreaktori levitti saasteitaan ympäristöön. Ainakin itse uskon, että Jumala antoi merkin siitä, että Ilm on totta. Ehkä Jumala salli onnettomuuden tapahtua, että ihmiset pysähtyisivät ja etsisivät elävää Jumalaa ja hänen tahtoaan.

Viides torvi 9:1‑12

Viides enkeli puhaltaa torveen ja Johannes näkee taivaasta maahan pudonneen tähden. Kyse lienee itse Paholaisesta. Jesajan kirjassa puhutaan taivaalta pudonneesta Kointähdestä (Jes 14,12). Vanhastaan tämän on ajateltu tarkoittavan paitsi Babylonin kuningasta myös Paholaista, joka enkeleineen heitettiin taivaasta alas. Sitten Johannes näkee, että Jumalan viholliselle annetaan "syvyyden kuilun avain". Passiivimuoto "annettiin" tarkoittaa Jumalan toimintaa, siis sitä, että Jumala antoi avaimen Paholaiselle. Luther oli oikeassa puhuessaan Jumalan Perkeleestä. Perkeleellä ei viime kädessä ole omaa valtaa. Hän toimii niissä rajoissa, jotka Jumala on määrännyt. Jumala on kaikkivaltias ja siksi Perkeleenkin toiminta on kiinni siitä, minkä Jumala antaa tapahtua ja minkä hän estää.

Raamattu jakaa vertauskuvallisesti maailman kolmeen kerrokseen. Ylhäällä on taivas ja Jumalan asuinsija. Maan päällä elävät ihmiset. Syvyydessä, maan alla, on pahuuden tyyssija ja Jumalan vihollisen valtakunta. Taivaasta pudonnut tähti siis päästää pahuuden voimat liikkeelle, kun hän avaa syvyyden kuilun. Savu, joka peittää auringon valon, ja heinäsirkat kuvaavat juuri pahuuden riehumista maan päällä. Jae 4 osoittaa jälleen, että Perkeleen toiminnalla on Jumalan asettamat rajat: Jumala säästää omansa tältä Perkeleen hyökkäykseltä. Paholainen ei nyt saa koskea sinetillä merkittyihin, siis Jumalan omiin.

Johannes saa kuulla, että heinäsirkat saavat mellastaa ja vaivata ihmisiä viiden kuukauden ajan. "Viisi kuukautta" tuskin tarkoittaa juuri viiden kuukauden mittaista ajanjaksoa. Ennemminkin luku kertoo sen, että heinäsirkoille annettu aika on rajoitettu. Jumala on päättänyt, milloin hän antaa heinäsirkkojen lähteä liikkeelle ja milloin niiden mellastus päättyy. Pahuudella on Jumalan määräämä aika. Jumala on kaikkivaltias ja maailman tapahtumat etenevät hänen päätöstensä mukaan.

Ihmiset kärsivät heinäsirkkojen hyökkäyksistä. Kääntyminen Jumalan puoleen ei kuitenkaan tule ihmisten mieleen, vaan he toivovat kuolemaa. Mutta sitä heille ei anneta. Paha, joka kohtaa ihmiskuntaa, tähtää sittenkin hyvää päämäärään. Jumala ravistelee ihmisiä siksi, että mahdollisimman moni löytäisi elävän Jumalan ja pelastuksen. Ehkä juuri tästä syystä Jumala ei anna ihmisten nyt kuolla. Kuolemahan merkitsee armonajan päättymistä eikä Jumala tahdo, että ihmiset kuolevat ilman uskoa Vapahtajaan.

Jakeissa 7‑10 Johannes kuvaa, millaisia hänen näkemänsä heinäsirkat olivat. Kuvauksessa on nähty nykyaikaisia hyökkäysvaunuja tai taistelulentokoneita. Voi olla, että Johannes on näyssä katsellut sotaa, joka käydään tämän vuosisadan aseilla. Paholainen voi toki käyttää toimintansa välikappaleina kaikkea sitä, mikä kylvää tuhoa. Todennäköisempi tulkinta lienee se, että heinäsirkat kuvaavat perkeleellisiä voimia, jotka mellastavat maailmassa ennen Jeesuksen paluuta. Ne ovat vahvoja ja siksi pelottavia Paholaisen palvelijoita, jotka tuhoavat maailmaa, vaivaavat maan asukkaita ja tekevät kaikkensa saadakseen ihmisiä mahdollisimman kauas Jumalasta. Ne voivat olla aatteita, hallitsijoita ja muita voimia, joita Paholainen käyttää taistelussaan Jumalaa ja hänen omiaan vastaan. Nämä saavat riehua maailmassa niin kauan kuin Jumala sen sallii.

Kuudes torvi 9:13‑19

Kuudes enkeli puhaltaa torveen ja Johannes näkee, mitä tämän maailman lopulla vielä tapahtuu. Neljä enkeliä päästetään irti ja kolmasosa ihmiskuntaa kuolee. Emme tiedä, onko kyse vertauskuvallisesta luvusta. Joka tapauksessa lienee selvää, että valtava joukko ihmisiä kuolee niissä myrskyissä, jotka edeltävät Jeesuksen paluuta. Neljä enkeliä ovat ilmeisesti Paholaisen palvelijoita. Eufratvirta, jonka takaa enkelien kerrotaan tulevan, oli aikoinaan pelottava raja. Sen takana asui kansoja, jotka uhkasivat tunnettua läntistä maailmaa. Maininta Eufrat-virtasta voidaan siis ymmärtää vertauskuvallisesti: se kuvaa sitä pahaa, mistä tuhon aikaansaajat tulevat. Johannes näkee ratsuväkeä ja hevosia, joiden määrä on valtava: meidän laskutapamme mukaan 200 000 000. Nykyisin voimme puhua näinkin suurista armeijoista. Esimerkiksi Kiinan kansanarmeijaan kuuluu jotakuinkin tämä määrä sotilaita. Silti luku lienee oikein ymmärtää siten, että sen avulla Johannes kuvaa sitä valtavaa pahuuden voimaa, joka riehuu maan päällä ja kylvää tuhoa. Ratsuväessä, jota Johannes kuvaa, on jälleen mahdollista nähdä viitteitä nykyaikaisiin sotalaitteisiin. Välttämättä Johannes ei kuitenkaan puhu hyökkäysvaunuista tai lentokoneista, vaan kuvaa sitä, miten pelottavia ja voimakkaan näköisiä tuhon aikaansaajat olivat. Niillä on voimia, jotka Paholaisen palveluksessa tuhoavat maailmaa, ja siksi Johannes niitä pelonsekaisesti hämmästelee. Ratsuväessä lienee kyse Paholaisen palvelijoista edellä kuvattujen heinäsirkkojen tapaan. Aatteet, kansanjoukot, hallitsijat tai valtiot voivat Paholaista palvellessaan toteuttaa sen, mitä Johannes ratsuväestä kertoo.

Jae 15 on jälleen muistutus siitä, että Jumalalla on tätä maailmaa varten tarkka suunnitelma. Mitään ei tapahdu sattumalta. Vasta sitten kun on Jumalan määräämä hetki, ratsuväki saa lähteä liikkeelle.

He eivät kääntyneet 9:20‑21

Jakeiden sanoma on järkyttävä. Jumala antaa ahdistusten kohdata ihmiskuntaa ja pyrkii tällä siihen, mikä sittenkin on ihmisten paras. Jumala ravistelee ihmiskuntaa, että moni kääntyisi pois väärältä tieltä, löytäisi kuolleiden jumalien tilalle elävän Jumalan ja pelastuisi viimeisenä päivänä Jumalan vihalta. Miten kuitenkin käy? Ihmiset eivät välitä Jumalan ankarasta saarnasta, vaan jatkavat jumalatonta elämää. Voivatko ihmiset olla näin paatuneita? Omassa ajassamme näemme osoituksia tästä. Jumala herättelee ihmiskuntaa kovalla kädellä: luonto saastuu, ahdistus maan päällä kasvaa ja sodat käyvät entistä pahemmiksi. Kuitenkin ihmiset elävät Jumalasta piittaamatta. Sen sijaan että tehtäisiin parannusta Jumalan edessä, eletään yhä syvemmässä jumalattomuudessa.