Media­kirjasto

Uusi taivas ja uusi maa 21:1‑8

Tämä maailma alkoi luomisesta (1 Moos 1‑2) ja luomiseen se päättyy. Jumala hävittää nykyisen pahan ja monella tavalla pilalle menneen maailman ja luo sen tilalle uuden taivaan ja maan, siis uuden maailman. Tämä ei ole Raamatun ainoa kohta, joka puhuu tästä. Jo Vanha testamentti lupaa samaa (Jes 65,17). Toisessa Pietarin kirjeessä kerrotaan tästä näin: "Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappeleet palavat ja hajoavat." (2 Piet 3,10). Raamatun kahdessa ensimmäisessä luvussa on kuvaus paratiista: luomakunta oli puhdas ja virheetön, ihmisen oli hyvä elää ja ihmisen suhde Luojaansa oli kunnossa. Paljon samaa on siinä, mitä Johannes saa nyt katsella. Jumala luo uuden maailman ja se on ainakin yhtä ihmeellinen kuin paratiisi aikoinaan.

Jakeessa 1 sanotaan, ettei merta uudessa luomakunnassa ole. Meri on ainakin muutamissa Raamatun kohdissa kuoleman tai pahuuden vertauskuva. Sillä, ettei sitä uudessa luomakunnassa ole, ilmeisesti tarkoitetaan, ettei siellä ole kuolemaa eikä mitään muutakaan pahaa. Ne kuuluivat vanhaan maailmaan syntiinlankeemuksen jälkeen, mutta Jumala hävittää ne luodessaan uuden maailman. Elämä uudessa maailmassa jatkuu loputtomiin eikä pahuuden hedelmiä joudu kukaan maistelemaan.

Sitten Johannes näkee uuden Jerusalemin, joka on kaunis kuin morsian. Uusi Jerusalem tarkoittanee nyt Kristuksen seurakuntaa, jonka Jumala on puhdistanut ja näin valmistanut suurta juhlaa varten. Luvussa 19 kerrottiin Karitsan häistä, joita uudessa luomakunnassa kerran vietetään. Siinäkin yhteydessä Jumalan seurakuntaa kuvattiin morsiamena, joka pukeutuu hohtavaan ja puhtaaseen pellavapukuun (Ilm 19,7‑8). Uusi Jerusalem tarkoittaa myös taivaan pääkaupunkia, uuden luomakunnan keskusta. Tästä kertoo jakeesta 10 alkava jakso. Ilmeisesti Johannes tarkoittaa uudella Jerusalemilla kahta asiaa ‑  perille päässyttä Jumalan seurakuntaa ja uuden maailman pääkaupunkia. Nämä kaksi kuuluvat niin kiinteästi yhteen, että niitä voi kutsua samalla nimellä.

Johannes kuulee Jumalan äänen valtaistuimelta. Ääni kertoo, millaista uudessa luomakunnassa on. Jumala asuu omiensa keskellä ja siitä seuraa valtavan hyvää: Uuteen luomakuntaan päässeet eivät tunne surua, kuolemaa, kipua tai tuskaa. Uusi luomakunta on toisenlainen kuin syntiinlangennut maailma. On vaikea kuvitella elämää, jossa syntiä ei ole ‑ synti kun on tässä maailmassa tunkeutunut kaikkialle. Uudesta luomakunnasta synti on pois ja siksi elämä siellä on niin erilaista. Ei ole sotia, oman edun tavoittelua, rakkaudettomia tekoja, loukkaavia sanoa eikä edes pahoja ajatuksia. Ikuinen elämä on elämää ilman syntiä ja siksi niin ihmeellisen hyvää.

Ilm:n alussa Johannes kuuli Jumalan sanovan: "Minä olen A ja O." (Ilm 1,8). Hänestä kaikki on alkanut ja häneen kaikki päättyy. Nyt Johannes on tämän nähnyt. Missään vaiheessa maailma ei ole riistäytynyt Jumalan käsistä. Kaikki on edennyt hänen suunnitelmiensa mukaan ja palvellut hänen tarkoituksiaan. Jumala on maailman Luoja ja Ylläpitäjä, ja hän tekee lopun tästä maailmasta, kun katsoo oikean ajan tulleen.

Valtaistuimelta kuuluva ääni kertoo, mitkä kaksi mahdollisuutta on viimeisen tuomion jälkeen. Kaikki, jotka haluavat "elämän vettä", saavat sitä lahjaksi. Jumalan lahjaa ‑ ikuista elämää uudessa luomakunnassa ‑ tarjotaan kaikille, ja jolle se kelpaa, se saa sen ja on kerran siellä, missä kaikkivaltias Jumala on omiensa keskellä. Sitten muistutetaan toisesta vaihtoehdosta, jota nimitetään jälleen toiseksi kuolemaksi ja kuvataan tulisena järvenä. Se on niiden osa, jotka eivät ole palvelleet elävää Jumala ja joiden elämästä se on näkynyt. Jumala itse kertoo, että on vain nämä kaksi mahdollisuutta: joko pääsee sinne, missä Jumala on, tai joutuu sinne, missä Paholainen on.

Uusi Jerusalem 21:9‑21

Enkeli tulee Johanneksen luo ja näyttää hänelle Karitsan vaimon. Karitsan vaimo tarkoittanee Kristuksen omien joukkoa, joka on päässyt perille uuteen luomakuntaan. Johannes alkaa kuitenkin kuvata kaupunkia. Edellä jo totesimme, että Johannes tekee näin ilmeisesti tarkoituksella. Hän opettaa lukijoilleen, että riemuitseva, perille päässyt Kirkko ja uusi luomakunta kuuluvat niin kiinteästi yhteen, että niistä tulee puhua samanaikaisesti ja käyttää samaa nimeä.

Johanneksen on vaikea kuvata näkemäänsä. Hän vertaa uuden Jerusalemin kirkkautta jalokivien loistoon. Jumala asuu kaupungissa ja siksi se säteilee valoa. Uuden Jerusalemin arkkitehtuuriin luku kaksitoista kuuluu erottamattomasti. Valittu kansa jakaantui kahteentoista sukukuntaan. Heimojen kantaisien nimet onkin kirjoitettu kaupungin kahteentoista porttiin. Kaupungin muurilla on kaksitoista peruskiveä ja niissä kahdentoista apostolin nimet. Tämä muistuttaa siitä, että Jumalan suunnitelmaan kuului kaksi vaihetta: vanha liitto ja uusi liitto. Vielä uudessa luomakunnassakin muistetaan, mitä Jumala teki pelastaakseen ihmiskunnan ‑ ja siitä Israelin heimojen ja apostolien nimet porteissa ja muurissa kertovat.

Johannes saa käskyn mitata kaupungin pituuden, leveyden ja korkeuden. Aikaisemminkin Johannes on saanut saman tehtävän. Luvussa 11 häntä käskettiin mittaamaan "Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siellä kumartaen rukoilevat" (Ilm 11,1). Siinä yhteydessä viittasimme Sakarjan kirjaan (Sak 2,1‑5) ja totesimme mittaamisen tarkoittavan enemmän kuin vain pituuden selvittämistä. Mittaminen tarkoitti suojeltavaksi merkitsemistä. Tästä lienee nytkin kyse. Uusi Jerusalem on Jumalan suojeluksessa ja siksi sitä ei kohtaa mikään onnettomuus. Jumala varjelee kaupungin kaikelta pahalta ja sen onni jatkuu ikuisesti.

Johannes kertoo mittauksen tulokset. Kaupunki on kuution muotoinen, sen yksi sivu on 12 000 stadionmittaa, noin 2300 kilometriä. Kaupungin mitat ovat valtavat. Ehkä tarkoitus ei olekaan kertoa meille kaupungin kokoa, vaan julistaa sen suuruutta ja mahtavuutta: se on enemmän kuin kukaan osaa kuvitella. Tästä kertoo myös muurin korkeus: 144 kyynärää, noin 72 metriä. Tavallisen kaupungin muuri oli vain muutamia metrejä. Molemmat Johanneksen ilmoittamat luvut ovat jaollisia luvulla 12. Jälleen muistutetaan kahdestatoista Israelin sukukunnasta ja kahdestatoista apostolista.

Vanhan liiton temppelissä kaikkein pyhin oli kuution muotoinen. Johannes kertoo myös uuden Jerusalemin olevan kuin kuutio. Tähän sisältyy suuri sanoma. Vanhan liiton aikana opetettiin, että temppelin kaikkein pyhin on se paikka, jossa Jumala asuu. Uudessa Jerusalemissa on totta se, mitä kaikkein pyhimmästä uskottiin: Jumala asuu siellä. Siitä kaupungin muoto muistuttaa. Temppelin kaikkein pyhimpään sai mennä vain ylimmäinen pappi kerran vuodessa. Uuteen Jerusalemiin saa tulla jokainen Jumalan oma. Jeesus on avannut tien sinne, hänen verensä on pessyt meidät puhtaiksi ja siksi voimme mennä sinne, missä Jumala on.

Johannes kuvaa kaupunkia ja luettelee sen yksityiskohtia. Kaupunki on ihmeellinen ‑ sen kadut ovat kultaa, muuri on koristeltu jalokivillä ja portit on valmistettu kukin yhdestä helmestä. Kaksitoista jalokiveä, jotka Johannes tarkasti luettelee, ovat samoja kiviä, joita ylimmäinen pappi kantoi rintakilvessään. Jo vanhan liiton aikana ymmärrettiin, että Jumalalle kuuluu kallein ja paras, ja siksi hienoimmat jalokivet tahdottiin omistaa hänelle. Uusi Jerusalem koko loistossaan julistaa tätä samaa: Jumala on kuningasten Kuningas ja siksi suurimmat aarteet kuuluvat hänelle.

Jumalan maja ihmisten keskellä 21:22‑27

Temppeliä uudessa Jeruselemissa ei ole. Temppeli oli se paikka, jossa toimitettiin uhreja ihmisten syntien tähden. Jeesuksen kuoleman jälkeen näitä uhreja ei tarvita, eikä varsinkaan uudessa luomakunnassa, jossa syntiä ei enää ole. Temppeli oli myös Jumalan kohtaamisen paikka. Uudessa Jerusalemissa Jumala asuu omiensa keskellä eikä siksi tarvita erityistä paikkaa, jossa Jumalan voi kohdata. Valojakaan kaupungissa ei tarvita. Jumala, joka asuu kaupungissa, on kirkkaus ja valaisee kaupungin.

Tässä maailmassa on myös hyvää: on sitä, mikä tuottaa iloa, ja on hyviä lahjoja, joita Jumala on meille antanut. Ehkä juuri näitä Johannes tarkoittaa jakeessa 26, kun hän puhuu kansojen kalleuksista ja ihanuuksista. Ne tuodaan uuteen Jerusalemiin ja niistä saadaan iloita myös siellä. Mutta mitään pahaa, saastaista ja likaista ei kaupunkiin pääse. Kaupunki pysyy suljettuna myös kaikilta niiltä, jotka eivät ole kelvollisia kaupunkiin astumaan. Jeesuksen vertaus kuninkaan pojan häistä kertoo samasta asiasta (Mt 22,1‑14). Vain häävaatteeseen pukeutuneet kelpaavat pyhään kaupunkiin ja häävaate on syntien anteeksisaaminen Jeesuksen veressä. Se peittää alleen pahuutemme ja saastamme.

Uusi Eeden 22:1‑5

Raamatun alkuluvuissa kerrotaan Eedenin paratiisista. Siellä oli elämän puu, hyvän‑ ja pahantiedon puu ja joki, joka virtasi paratiisin halki. Luomiskertomusta seuraa kuvaus syntiin lankeamisesta. Jumala oli kieltänyt ihmistä syömästä hyvän‑ ja pahantiedon puusta. Kun Eeva ja Aadam rikkoivat Jumalan käskyn, heidät ajettiin pois paratiisista, synti kaappasi ihmisen valtaansa ja alkoi hallita maailmaa. Jakeet 1‑5 kuvaavat paratiisia, jonka Jumala kerran luo. Vanhan testamentin luomiskertomus on hyvä pitää mielessä näitä jakeita tutkittaessa.

Jakeessa 1 kerrotaan elämän veden virrasta, joka kulkee uudessa Jerusalemissa. Ehkä virta kuvaa iankaikkista elämää, joka uudessa luomakunnassa on todellisuutta. Johannes näkee myös elämän puun. Puun lehdistä kansojen sanotaan saavan terveyden. Taivaaseen päässeet tulevat siis terveiksi. Tässä elämässä on vaivoja, puutteita ja sairauksia. Taivaassa niitä ei ole. Sen sijaan hyvän‑ ja pahantiedon puusta Johannes ei puhu mitään. Sitä uudessa luomakunnassa ei ole. Ei siis ole sitä mahdollisuutta, että tapahtuisi uusi syntiinlankeemus. Taivaan ilo on loputon.

Syntiin lankeaminen merkitsi kirousta koko ihmiskunnalle. Tätä kirousta saamme joka päivä tuntea. Johannes kertoo, ettei uudessa luomakunnassa enää olla kirouksen kahleissa. Syntiinlankeemus ja sen seuraukset (1 Moos 3,17‑19) eivät enää ole voimassa ja siksi vaivat, jotka ovat totta nyt, ovat kadonneet.

Tässä maailmassa ihminen ei kestä katsoa Jumalan kasvoja. Mooses sitä aikoinaan toivoi, mutta hänelle sanottiin: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon." (2 Moos 33,20). Uudessa maailmassa tämäkin on mahdollista. Jae 4 lupaa, että usko vaihtuu näkemiseksi. Kun se tapahtuu, epäusko ei enää vaivaa. Jeesuksen lupaus toteutuu uudessa Jerusalemissa: "Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan" (Mt 5,8).

Jakeeseen 5 päättyy se jakso, joka alkoi viidennen luvun alussa. Johannekselle on näytetty suuri joukko näkyjä ja lopuksi hän on nähnyt uuden luomakunnan. On edetty ajasta ikuisuuteen. Nyt ovat vuorossa Ilm:n päätössanat. Ne jakaantuvat viiteen jaksoon.

Luotettavat ja todet sanat 22:6‑7

Johannes kuulee, että sanat, jotka hänelle on puhuttu, ovat totta ja siksi luottamisen arvoiset. Sanojen luotettavuus perustuu siihen, että Jumala itse takaa ne. Hän, joka on Totuus, ei valehtele.

Jae 6 muistuttaa, ettei Jumalan profeetta puhu omiaan. Jumalan Henki vaikuttaa Jumalan profeetassa, ja niin hän kertoo sen, mitä on Jumalalta saanut. Johannes on Jumalan profeetta. Hän on saanut sanottavansa Jumalalta ja siksi se on luotettavaa.

Jakeessa 7 on Ilm:n kuudes autuaaksi julistus. Jeesus onnittelee sitä, joka ottaa Ilm:n todesta. Ilm kertoo lukijoilleen, että Jeesus on kuningasten Kuningas ja tulee kerran tuomitsemaan tämän maailman. Joka tämän ottaa todesta, sitä kannattaa onnitella.

Johannes ja enkeli 22:8‑9

Nyt kerrotaan vastaava tapaus kuin luvussa 19 (Ilm 19,10). Johannes heittäytyy sen enkelin eteen, joka on näyttänyt hänelle Ilm:ssa kuvattuja näkyjä. Enkeli kieltää ankarasti Johannesta kumartamasta häntä. Enkeli tietää, mitä ensimmäinen käsky sanoo.

Harhaoppi, joka korotti enkelit Jumalan rinnalle, levisi moniin seurakuntiin ensimmäisellä vuosisadalla. Tästä harhasta nyt varoitetaan. Enkelit ovat Jumalan luomia eikä heitä saa nostaa Luojan paikalle. Vain Jumalaa tulee kumartaen rukoilla.

Jeesus puhuu 22:10‑17

Jeesus pitää viimeisen puheensa Ilm:ssa. Aluksi hän käskee Johanneksen levittää kirjan sanomaa kaikkialle. Danielin kirjassa on juuri päinvastainen käsky: Danielin käskettiin salata kirjansa ja päästää se julkisuuteen vasta myöhemmin (Dan 8,26). Käskyjen vastakkaisuus selittynee seuraavasti: Danielin aikana vielä elettiin Jumalan pelastushistoriassa vaihetta, jolloin Jumala näki hyväksi salata Danielille näytetyt näyt. Johanneksen aikana tilanne oli toinen. Jumalan Pojan toiminta maan päällä oli jo takana ja hetki, jona hän palaa maan päälle, niin lähellä, että kaikkien tuli tietää, mitä Johannes sai nähdä ja kuulla.

Jae 11 ei ole helppo. Siinä jumalattomia kehotetaan elämään edelleen jumalattomasti ja pyhien käsketään edetä pyhyyden tiellä. Mitä jae tarkoittaa? Ilm on kirjoitettu kristityille, ei niinkään niille, jotka eivät Jeesusta tunne. Jae ei ole kehotus pysyä epäuskossa ja elää jumalattomasti. Tarkoitus on puhutella nimenomaan Jumalan seurakuntaa ja sanoa sille: "Te näette, että jumalaton maailma ei piittaa Jumalasta eikä hänen tahdostaan. Toimikaa te juuri päinvastoin. On jotenkin luonnollista, että jumalaton maailma pysyy jumalattomana, elää toisin kuin Jumalan sana sanoo ja taistelee Jumalaa vastaan. Yhtä luonnollista pitäisi olla, että Jumalan seurakunta elää pyhää elämää, pysyy uskossa ja taistelee Jumalan asialla." On pidettävä kiinni siitä, mitä Jumalalta on saatu. Jos sen hukkaamme, Jeesuksen palatessa meidät tuomitaan yhdessä jumalattoman maailman kanssa.

Ihmiskunta jakaantuu kahteen joukkoon. Toiset ovat saastaisia ja toiset pyhiä. Me emme näe, missä raja kulkee, mutta Jumalan silmissä jako on selvä. Pyhiä ovat ne, jotka ovat Jeesuksen omia ja omistavat Jeesuksen pyhyyden. Saastaisia ne, jotka torjuvat Jeesuksen ja hänen pyhyytensä. Mitään kolmatta joukkoa ei ole ‑ jokainen kuuluu joko pyhiin tai saastaisiin.

Jakeessa 13 Jeesus sanoo olevansa A ja O, ensimmäinen ja viimeinen. Hänen kauttaan maailma on luotu ja hän on viimeisenä päivänä maailman Tuomari. Isä Jumala on sanonut saman itsestään Ilm:ssa kaksi kertaa (Ilm 1,8 ja 21,6). Jeesus on Jumalan Poika, ja se, mitä voidaan sanoa Isästä, voidaan sanoa myös Pojasta. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanookin: "Minä ja Isä olemme yhtä." (Joh 10,30).

Viimeisenä päivänä jokainen ihminen havaitaan Jumalan edessä syylliseksi. Vain se, joka on saanut syntinsä anteeksi, kestää Jumalan edessä. Tätä tarkoittaa vaatteiden peseminen jakeessa 14. Joka on saanut syntinsä anteeksi, se pääsee taivaaseen ‑ joka on sitä ilman, sille ei taivaan portteja avata. Jakeessa 15 Jeesus puhuu koirista, jotka eivät pääse pyhään kaupunkiin. Juutalaiset saattoivat nimittää koiriksi niitä, jotka eivät kuuluneet valittuun kansaan. Sama ajatus lienee tässäkin. Ne, jotka ovat Jumalan kansan ‑ kastettujen ja Jeesukseen uskovien ‑ ulkopuolella, eivät pääse uuteen luomakuntaan. Heille käy niin kuin Paholaiselle. Häntä he ovatkin elämässään ehkä tietämättään palvelleet. Tästä kertoo myös jakeen loppu, jossa puhutaan valheesta. Paholainen on valheen isä (Joh 8,44). Ne, jotka rakastavat valhetta, rakastavat Paholaista ja heille kuuluu sama tuomio kuin heidän herralleen. Muutkin luettelossa mainitut teot kertovat, että niiden harjoittajat palvelevat Jumalan vihollista.

Jakeessa 16 Jeesus kutsuu itseään Daavidin juuriversoksi ja kirkkaaksi aamutähdeksi. Jesajan kirja puhuu Daavidin suvun juuriversosta (Jes 11,1) ja tarkoittaa sillä kuningasta, joka kerran syntyy valtansa menettäneestä Daavidin suvusta. Kutsuessaan itseään Daavidin juuriversoksi Jeesus ilmoittaa olevansa Vanhan testamentin lupaama Messias. Hänessä Jesajan ennustus on toteutunut, hän on se odotettu Daavidin Poika. Aamutähti näkyy uuden päivän alkaessa. Ja juuri sitä Jeesus on. Hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa aloitti uuden päivän ihmiskunnan historiassa. Uusi päivä alkaa myös sitten, kun hän palaa kirkkaudessaan maan päälle.

Ilm:n alkuluvuissa oli seitsemän kirjettä seitsemälle seurakunnalle. Jakeessa 17 palataan seurakuntien elämään. Jumalan seurakunta, jota jälleen kutsutaan morsiameksi, odottaa Jeesuksen paluuta ja rukoilee yhdessä Jumalan Hengen kanssa, että se tapahtuisi pian. Jae muistuttaa myös, mitä Jumalan seurakunnalla on annettavaa. Seurakunta jakaa elämän vettä kaikille, jotka sitä tahtovat. Elämän vesi kuvannee iankaikkista elämää, josta osalliseksi päästään juuri Jumalan seurakunnassa.

Ankara varoitus 22:18‑19

Jakeissa on vakava varoitus. Varoitus oli tarkoitettu erityisesti niille, jotka aikoinaan kopioivat Ilm:aa. Ennen kuin kirjapainotekniikka keksittiin, kopiot tehtiin käsin. Oli todellinen vaara, ettei kopioija kirjoittanutkaan kaikkea, mitä kopioitavassa kirjoituksessa luki, tai hän teki tekstiin omia lisäyksiä. Tästä nyt varoitetaan. Varmasti varoituksen voi laajentaa koskemaan jokaista Ilm:n lukijaa ja selittäjää. Kirjasta ei saa jättää mitään pois eikä sitä saa täydentää omatekoisilla lisäyksillä. Kirjaa on luettava ja selitettävä sitä lyhentämättä ja täydentämättä ‑ sellaisena kuin se on meille annettu.

Johannes tuskin aavisti, että Ilm:sta tuli Raamatun viimeinen kirja. Niin kuitenkin tapahtui, ja ainakin itse näen tässä Jumalan käden jäljen. Nyt koko Raamattu päättyy vakavaan varoitukseen. Näin meille sanotaan: Koko Raamattu on Jumalan puhetta ja siihen tulee suhtautua sillä kunnioituksella, joka Jumalan sanalle kuuluu. Sitä ei saa vääristellä, siihen ei saa tehdä omia lisäyksiä eikä siitä saa ottaa mitään pois. Sitä on julistettava lyhentämättä tai täydentämättä. Kirkon historia kertoo monta tapausta siitä, että Ilm:n varoitus on osoittautunut todeksi: missä Jumalan sanaa on lyhentämättä julistettu, siellä on koettu Jumalan siunausta ‑ missä Jumalan sanaa on ryhdytty korjailemaan, siellä on ollut kirousta.

Lopputervehdys 22:20‑21

Ilm:n lopputervehdyksessä on kaksi osaa. Jae 20 on ilmeisesti osa varhaisen kirkon jumalanpalvelusliturgiaa. Siihen kuuluu Jeesuksen sana ‑ "Tämä on tosi, minä tulen pian" ‑ seurakunnan vastaus ‑ "Amen" ‑ ja seurakunnan rukous ‑ "Tule, Herra Jeesus". Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä on  vastaava kohta (1 Kor 16,22). Jae 21 on paitsi toivotus myös vakuutus jokaiselle Ilm:n lukijalle: Jeesuksen armo on meidän kanssamme. Armoon luottaen odotamme Herramme paluuta. Armo turvanamme meillä ei ole hätää. Jeesuksen armo on kanssamme joka päivä, myös sinä päivänä, jona Jumala tuomitsee tämän maailman.