Media­kirjasto

Neljässä ensimmäisessä luvussa Paavali käsitteli Korintin seurakunnan jakautumista kilpaileviin ryhmiin ja omaa apostolin asemaansa. Heti aluksi Paavali siis halusi tehdä selväksi, millä arvovallalla hän kirjoitti korinttilaisille: hän ei ollut vain yhden Korintin seurakunnan ryhmittymän keulahahmo, vaan Kristuksen valtuuttama apostoli.

Osoitettuaan asemansa ja arvovaltansa Paavali ryhtyy käsittelemään Korintin seurakunnan muita ongelmia.

TUOMIO PELASTUKSEKSI

1 KOR 5:1-5

Korintti oli kuuluisa siveettömyydestään. Suuri osa Korintin kristityistä oli varmaankin tavalla tai toisella ollut mukana kaupungin siveettömässä elämässä ennen kristityksi kääntymistään. Siksi ei olekaan ihme, että myös seurakunnassa syntyi ongelmia tällä alueella.

Paavalin mainitsema tapaus oli Korintin seurakunnalle tuttu - se ei siis ollut mikään harvojen tiedossa ollut salaisuus - joten Paavali ei kuvaa tapauksen yksityiskohtia. Niinpä emme tiedä tarkasti, millaisesta tilanteesta oli kysymys. Ilmeisesti mies eli äitipuolensa kanssa; Paavalin käyttämä ilmaisu "isänsä vaimo" tarkoittaa Septuagintassa nimenomaan äitipuolta, ei äitiä. Oliko naisen mies kuollut vai oliko hän eronnut miehestään? Oliko suhde alkanut ennen miehen kristityksi tuloa vai syntynyt vasta kristittynä? Ilmeisesti nainen ei ollut kristitty, sillä Paavali puhuu vain miehen rankaisemisesta (vertaa jae 12).

Pesäeron tekeminen entiseen elämään ja ympäröivän yhteiskunnan Jumalan tahdon vastaisiin tapoihin on varsinkin nuorelle seurakunnalle tärkeää. Esimerkiksi Keniassa luterilainen kirkko on päättänyt, että mies, jolla on ennen kristityksi tuloaan ollut useampia vaimoja, saa pitää vain yhden vaimon, mutta hänen tulee huolehtia myös muiden entisten vaimojensa toimeentulosta. Jos käännynnäisille annettaisiin erioikeuksia, pian niitä käyttäisivät kaikki seurakuntalaiset.

Missä tällaista pesäeroa ei tehdä tai se jää puutteelliseksi, seurauksena on hengellinen heikkous ja sopeutuminen ympäröivään yhteiskuntaan. Samoin käy silloin, kun pikkuhiljaa aletaan antaa periksi ja hyväksytään maalliset tavat, jotka ovat ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa.

Juhani Rajaniemi kirjoitti kerran: "Yhteisöillä on yleensä kaksi vaihetta. Kasvuvaihe, jolloin panostetaan oppiin ja siihen, miksi yhteisö on perustettu sekä uusien jäsenten saamiseen. Mutta kun kasvu taittuu, alkaa säilyttämisen vaihe, jolloin halutaan pitää olemassaolevista jäsenistä kiinni hinnalla millä hyvänsä. Annetaan periksi keskeisissäkin kysymyksissä." Onko kansankirkkomme tullut jo jälkimmäiseen vaiheeseen, joka yleensä merkitsee lopun alkua?

PAAVALI LANGETTAA TUOMION

Mooseksen laki tuomitsi miehen teon (5 Moos 23:1, 27:20), eikä edes pakanamaailma hyväksynyt sellaista (jae 1). Mooseksen laki langetti teosta kuolemantuomion (5 Moos 17:6-7).

Paavalikin näki vain yhden mahdollisuuden: mies oli erotettava seurakunnasta. "... tuo mies on luovutettava Saatanalle ja niin annettava hänen ruumiinsa tuhoutua, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä." (jae 5) Mitä Paavali tällä tarkoitti, jää hieman epäselväksi.

Apt 5:1-11:ssä kerrotaan hieman vastaavasta tilanteesta, jossa Ananias ja Safira kuolivat Pietarin lausuttua tuomionsa heidän teostaan. Toisaalta on ehdotettu, että kysymyksessä olisi sairaus, jolloin sairaalle olisi mahdollista tehdä parannus sairasvuoteellaan. Mutta voi olla, että Paavali yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että seurakunnan ulkopuolella mies olisi jälleen Saatanan vallan alla ja silloin liha tekisi tehtävänsä ajaen väistämättä miehen tuhoon.

Oma ongelmansa on se, onko 2 Kor 2:5-11:ssä mainittu mies sama kuin tässä mainittu mies. Jos näin on, mies teki parannuksen ja sai palata seurakuntaan.

Vaikka näin ei olisikaan, on syytä huomata, että Paavali ei määräyksellään niinkään tähdännyt seurakunnan tason nostamiseen tai muuhun sellaiseen, vaan miehen pelastumiseen.

Eräs pastori sanoi kerran: "Kirkkokuri suhtautuu sielunhoitoon kuten sota puolustuspolitiikkaan." Vaikka kukaan ei toivoisi sotaa, joskus ajaudutaan tilanteeseen, jossa puolustuspolitiikan (tai sielunhoidon) epäonnistuessa on pakko ryhtyä sotaan (tai kirkkokurin harjoittamiseen, vertaa Matt 18:15-18).

TODELLINEN PÄÄSIÄISATERIA

1 KOR 5:6-8

Paavali ajatteli, että korinttilaiset saattaisivat puolustautua sillä, että miehen synti oli kuitenkin vain yksittäinen tapaus, eikä yleinen tapa Korintissa. Eikä yksi tapaus voisi olla kovin merkittävä. Paavali kuitenkin vastaa vertauksella hapatteesta, joka pienestä koostaan huolimatta hapattaa suurenkin taikinan (vertaa myös Matt 13:33, jossa Jeesus käyttää hapatetta myönteisessä merkityksessä). Yksikin tapaus löi leiman koko seurakuntaan.

Samalla Paavali kuin huomaamatta "ajautuu" puhumaan happamattomasta leivästä ja pääsiäisateriasta. Juutalaisten pääsiäisaterialla ei saanut olla mitään hapatettua (2 Moos 12:19, 13:7). Hapatuksesta olikin tullut juutalaisuudessa kaiken poispantavan, kaiken pahan vertauskuva.

Kristillisellä pääsiäisaterialla ei myöskään pidä olla mitään hapatettua, mitään pahaa tai saastaista. Paavali toteaa, että pääsiäislammas - Kristus - on jo teurastettu, mutta miten on hapatteen poistamisen laita Korintin seurakunnassa?

Uudessa testamentissa on paljon kohtia, joiden syvällinen ymmärtäminen vaatii Vanhan testamentin tuntemista. Tämä jakso on yksi niistä. Paavali viittaa niihin tapahtumiin, jotka olivat merkkinä ensimmäisenä pääsiäisenä Israelin kansan lähtiessä Egyptistä (2 Moos 12-13). Niiden ja niiden merkityksen tunteminen avaa tätä jaksoa uudella tavalla.

MAAILMASSA, MUTTA EI MAAILMASTA

1 KOR 5:9-13

Jakeessa 9 Paavali viittaa kirjeeseen, jonka hän oli lähettänyt Korinttiin jo ennen tätä kirjettä. Meidän Ensimmäinen Korinttilaiskirjeemme ei siis ole Paavalin ensimmäinen kirje Korinttiin, vaan vasta toinen (tai ehkäpä vasta kolmas). Tuo varhaisempi kirje on kadonnut, emmekä tiedä siitä muuta kuin sen, mitä Paavali säilyneissä korinttilaiskirjeissä siitä kertoo.

Aiemmassa kirjeessään Paavali oli kehottanut korinttilaisia karttamaan siveettömästi eläviä. Paavali oli tarkoittanut kehotuksensa seurakunnan sisäiseksi ohjeeksi, mutta se oli Korintissa ymmärretty väärin - tai ainakin osa Korintin kristityistä oli ymmärtänyt sen väärin.

Väärinymmärrys saattoi olla tahallinen; Paavalin vastustajat halusivat väittää, että Paavali antoi mielettömiä ohjeita ja siksi häneen ei kannattaisi luottaa eikä kiinnittää mitään huomiota.

Mutta väärinymmärrys saattoi nousta myös siitä piirteestä, joka on sisäänrakennettuna meihin jokaiseen: meillä on halu karttaa erilaisia ihmisiä. Paavalin lausahdusta oli helppo käyttää tekosyynä sille, että vetäydyttiin kristittyjen keskinäiseen seuraan ja jätettiin seurakunnan ulkopuolella olevat omiin oloihinsa.

Jos Jeesus olisi seurustellut vain kaltaistensa kanssa, ei hän olisi koskaan perustanut kirkkoa maan päälle. Jeesus antoikin jäähyväispuheessaan opetuslapsilleen ohjeen elää "maailmassa, mutta ei maailmasta" (Joh 17:14-15).

On myös syytä tehdä ero syntiin lankeamisen ja synnissä elämisen, synninharjoittamisen, välillä. Jokainen kristittykin lankeaa synteihin, eikä tämä ole peruste seurakunnasta ulosajamiselle. Vasta silloin, jos synnistä tulee elämäntapa, sellaiseen tulee ryhtyä (Matt 18:15-18).

Mutta onko kirkkokuri nykyään lainkaan mahdollista? On sanottu, että kirkkokuria voidaan harjoittaa vain siellä, missä sen teho perustuu keskinäiseen luottamukseen eikä lakipykäliin. Näin onkin tietyssä mielessä, mutta tämä ei silti tee tyhjäksi myös lakipykälien kautta tapahtuvaa kirkkokuria. Kyllä kirkon on uskallettava vaatia jäseniltään Jumalan tahdon mukaista elämää myös silloin, kun valtaosa heistä hyväksyisi Jumalan tahdon vastaisen elämäntavan.

Jakeessa 13 Paavali lainaa Vanhan testamentin käskyä, joka esiintyy peräti kuusi kertaa Viidennessä Mooseksen kirjassa (13:6, 17:7, 19:19, 22:21, 22:24 ja 24:7). Nämä Mooseksen kirjan kohdat on annettu eri tilanteita varten, mutta kaikissa on sama tarkoitus ja päämäärä: seurakunnan tulee huolehtia siitä, ettei paha (= Saatana) saa valtaa seurakunnassa.

Seurakunnalla ei ole vastuuta ulkopuolisista, mutta sillä on vastuu jäsenistään. On kuitenkin muistettava, että kirkkokurinkin tulee palvella vain yhtä päämäärää: ulosajetun pelastumista (jae 5). Yksilöstä ei saa tehdä seurakunnan sisäisen politikoinnin pelinappulaa.