Media­kirjasto

Paavali alkaa vastata korinttilaisten lähettämiin kysymyksiin. Tässä luvussa on puhe avioliitosta, seuraavassa epäjumalille uhratusta lihasta. Nämä luvut eivät ole poikkeus: suuri osa Ensimmäistä korinttilaiskirjettä käsittelee oikeaa elämäntapaa, ja näin on myös muiden Paavalin kirjeiden kohdalla.

Meitä saattaa ihmetyttää apostolin linja. Eikö olisi ollut tärkeämpää julistaa lain tuomiota ja evankeliumin vapautta, ja jättää eettiset ohjeet vähemmälle? Näinhän on meillä tapana: pidetytkin puhujat saarnaavat hienosti synnistä ja armosta, mutta sivuuttavat kristityille suunnatut elämänohjeet.

Väitän että tässä kohdin emme ole olleet kovin raamatullisia. Sillä Jeesukselle ja apostoleille oli ratkaisevan tärkeää miten kristityt käytännössä elävät, miten Jumalan rakkaus heijastuu heistä ulospäin. Se oli tärkeää Jumalan kannalta, mutta myös evankeliumin leviämisen vuoksi - "Hedelmistään puu tunnetaan". Siksi Paavalikin käyttää niin suuren osan kirjeistään käytännön ohjeisiin. Juuri nykyaikana olisi tärkeää palata tässä asiassa Raamatun linjoille!

SELIBAATIN KANNATTAJILLE

Korinttilaiset iloitsivat pelastuksesta niin paljon, että heidän keskuuteensa oli levinnyt ajatus, jonka mukaan jo oltiin ikään kuin taivaassa. Tästä oli kahdenlaisia seurauksia kuudennenkin käskyn alueella, jota lukumme käsittelee. Toisten mukaan sai elää miten tahtoi, kun taivaassa ei enää ole syntiä. Tätä on jo käsitelty viidennessä luvussa. Nyt Paavali puhuu toisille, jotka ajattelivat päinvastoin: enää ei ole lupa ajatellakaan seksiä tai avioliittoa.

Puhuessaan kristityn vapaudesta, taivaan riemusta tai armolahjoista Paavali joutuu varovasti korjaamaan korinttilaisten ylikuumennutta intoa. Niin nytkin: toisessa tilanteessa apostoli sovittaisi sanansa eri tavalla. Periaatteessa ajatus naimattomuudesta on ihan hyvä, Paavali sanoo (1), mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Ihmisen on paljon helpompi elää naimisissa kuin yksin, jos tahtoo välttää siveettömyyttä. Voi olla hyvä vetäytyä hetkeksi erilleen rukoilemaan (rabbien suositus oli 1-2 viikkoa). Asiaa ei kuitenkaan saa päättää yksin; tässä niinkuin muissakin avioliittoa koskevissa asioissa Paavali ei tee eroa miehen ja naisen välillä, toisin kuin juutalaisuudessa oli tapana. Paavalin opetusta eivät tässäkään sanele jotkin miesvaltaisen yhteiskunnan normit vaan kristillinen usko.

Paavali itse ei ollut naimisissa, mutta emme tiedä oliko hän leski vai poikamies. Joka tapauksessa hän näkee naimisissa olon ja naimattomuuden molemmat Jumalan antamina armolahjoina (7). Juutalaisen pojan tuli avioitua 18-24 -vuotiaana, tyttö kihlautui 12-13 vuoden ikäisenä ja meni naimisiin vuotta myöhemmin.

Jakeessa kahdeksan Paavali toistaa alun ajatuksen: toki on hienoa jäädä naimattomaksi, mutta asiaan sisältyy riskinsä. Yhdeksänteen jakeeseen vuoden -92 käännös lisää sanat "himon tulessa".

Miksi Paavali suhtautuu näin nuivasti elämään avioliitossa, joka kuitenkin on eräs hienoimpia Jumalan lahjoja? Syitä on kaksi. Ensinnä, hän puhuu nyt niille jotka ovat hillittömyyden keskellä täyden pidättyvyyden kannattajia. Paavali ei tahdo tyrmätä heitä täysin mutta osoittaa hienovaraisesti selibaattiin liittyvät ongelmat. Toiseksi, hän odottaa lopun ajan ahdistusten tulevan pian, ja silloin on perheellisellä paljon vaikeampaa.

HERRAN KÄSKY JA PAAVALIN AJATUKSET

Jakeessa 10 apostoli välittää Herran käskyn, jakeessa 12 taas oman sanansa. Miten tämä pitäisi ymmärtää? Eikö 1 Kor 7:12 olekaan Jumalan sanaa?

'Herra' tarkoittaa Uudessa testamentissa yleensä Jeesusta Kristusta. Jeesuksen opetuksia oli kerätty jo paljon 50 -luvulla, jolloin korinttilaiskirjeet kirjoitettiin, vaikkei nykyisiä evankeliumikirjoja ollutkaan vielä syntynyt. 'Herran käsky' viittaa juuri tähän: kyseessä on suora lainaus maanpäällisen Jeesuksen opetuksesta. Mutta ei apostolien muu puhe ole joutavaa. Luvun lopussa Paavali toteaa ironisesti että ehkäpä hänelläkin, Jeesuksen Kristuksen valitsemalla apostolilla, on Jumalan Henki. Apostolit puhuivat Jeesuksen valtuuttamina silloinkin kun eivät suoraan lainanneet Vapahtajan sanoja. Mutta viitatessaan Herran käskyyn he halusivat samalla antaa suurimman mahdollisen painoarvon sanoilleen.

AVIOLIITTOA EI VOI PURKAA

Nyt apostoli viittaa Jeesuksen opetukseen: avioliittoa ei voi purkaa. Ajatus on hyvin selkeä ja yksinkertainen. Kun on mennyt naimisiin, on Jumalan silmissä naimisissa tapahtui mitä tahansa. Vain oma tai puolison kuolema päättää avioliiton. Muuten sukupuoliyhteys muun kuin ensimmäisen aviopuolison kanssa on aina huoruutta.

Tämä ei tarkoita että puolison kanssa olisi pakko elää saman katon alla jos yhteiselämä käy mahdottomaksi. Jos puoliso on uskoton (Matt 5:32) tai ei-uskova ja tahtoo erota (1 Kor 7:15) voi olla parasta muuttaa erilleen. Mutta uuteen avioliittoon edellisen puolison eläessä ei mikään raamatunkohta anna lupaa (vrt jae 39).

Nämä ovat kipeitä asioita monen elämässä, ja on hyvä muistaa että Jumalan rakkaus ja valmius antaa anteeksi on rajaton myös uskottomuuden ja avioeron kohdalla. Samoin meidän kristittyjen tulee oppia antamaan anteeksi. Monilla on ihmeellinen taito pällistellä roskaa toisen silmässä vaikka omassa olisi paksu hirsi.

Kuitenkin on muistettava: pahan tekeminen ei ole koskaan lääke pahaan eikä syntiä paranneta synnillä. Lisäksi Jumalan tahdon rikkomisesta jää usein arpia elämään vaikka se saataisikin anteeksi. Miten paljolta säästyttäisiin - rikkinäisiltä kodeilta, laitos- ja vankilakierteeseen joutuneilta nuorilta, alkoholin ja huumeiden väärinkäytöltä, epätoivolta ja itsemurhilta, monenlaiselta pieneltä ja suurelta inhimilliseltä hädältä - jos tämä Jumalan selkeä periaate tajuttaisiin, tai jos edes Kirkon ääni maassamme puhuttaessa avioliitosta olisi vähän selkeämpi! Sillä jo se että ihminen avioituessaan tietää tehneensä elinikäisen ratkaisun auttaa paljon. On merkillistä että juuri tässä asiassa, jossa meillä on nimenomainen Herran käsky, Kirkko toimii ja opettaa toisin.

VAIKEITA JAKEITA

Lukuumme sisältyy monta hankalasti tajuttavaa kohtaa. Vuoden -92 käännös on pyrkinyt selventämään niitä, kuten jo jaetta yhdeksän.

Jae 14s: "Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita, nyt he kuitenkin ovat pyhiä". Paavali ei tässä tarkoittane täydellistä pyhyyttä vaan sitä ettei ei-uskovaa puolisoa tai yhteisiä lapsia tarvitse torjua saastaisina.

Jae 21b: "...mutta jos voisit päästä vapaaksi, käytä mieluummin" Vuoden -92 käännöksen mukaan "pysy mieluummin orjana", mutta esim. Lutherin käännös on yhtä mahdollinen "käytä tilaisuutta hyväksesi".

Jae 36ss: Vuosien -38 ja -92 käännösten hyvin erilaiset tulkinnat ovat yhtä mahdollisia. On epäselvää, tarkoittaako sana "neitsyt" tässä naimatonta tytärtä (-38 käännös), morsianta (-92 käännös) vai kenties nimellistä puolisoa, jonka kanssa ei eletty yhdessä (useat tutkijat). Sana "täydessä naimaiässä oleva" voidaan myös kääntää "tuntee ylivoimaista vetoa"! Vuoden -38 käännös on heikoin, sillä miksi isä painiskelisi näin paljon kysymyksessä naittaako tytär vai ei.

HERRAN PÄIVÄ TULEE

Apostoli kehottaa jokaista pysymään siinä yhteiskunnallisessa asemassa, missä kristityksi tullessaan oli (17-24). Tässä hän ei kannata yleensä paikalleen pysähtymistä tai vanhoillisuutta vaan korostaa ettei uskon tähden tarvitse esim. luopua ammatistaan. Luther korostaa oikein että jokainen työ, kun sen tekee kuin Jumalalle, on yhtä arvokas. Hänen aikanaan hengelliset virat arvostettiin korkealle kun taas käsityöammatit eivät olleet paljon arvoisia. Luther viittaa hauskasti siihen miten Jumala ajattelee toisin: katsokaa vaikka hirven turkkia, miten taitava räätäli Luoja on!

Jakeissa 29-31 Paavali menee vielä pitemmälle: "Niidenkin, joilla on vaimo, on nyt elettävä kuin heillä ei vaimoa olisikaan, surevien on oltava kuin he eivät surisi ja iloitsevien kuin eivät iloitsisi... Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa." Mitä apostoli tarkoittaa? Vuoden -86 virsikirja vesittää varmuuden vuoksi nämä sanat virren 547 viimeisessä säkeistössä. Mutta todesta otettaviksi nekin on tarkoitettu.

Ajatus on varmasti sama kuin Jeesuksella hänen puhuessaan isän ja äidin, jopa oman elämänsä vihaamisesta edellytyksenä taivaaseen pääsemiselle (Luuk 14:26, -38 käännös). Mikään ei saa ajaa elämässämme Jumalan valtakunnan edelle! Jos vaikka maailman paras asia nousee uskon esteeksi, on sitä vihattava (Jeesus) tai siitä ei saa välittää (Paavali), ettemme menettäisi aarretta Taivaassa. Erityisen tärkeää tämä on silloin kun loppu on lähellä. Näin on myös perheen perustamisen suhteen. Lopun ahdingon aikana voi olla hyvä olla tarttumatta tähän lahjaan, etteivät huolet veisi sielua mennessään, vaikka hyvä puoliso ja lapset ovatkin Jumalan lahjoista parhaita, kuin pala Taivasta maan päällä.