Media­kirjasto

Ensimmäinen kirje korinttilaisille
Luku 13

ONKO LUKU 13 OIKEALLA PAIKALLAAN?

Jotkut raamatuntutkijat haluaisivat poistaa luvun 13 lukujen 12 ja 14 välistä. Heidän mielestään Paavalin ajatus jatkuu suoraan jakeesta 12:31 jakeeseen 14:1; jos luku 13 poistettaisiin, kukaan ei huomaisi sen puuttumista. Näiden tutkijoiden mukaan Paavali kirjoitti tämän luvun alunperin toiseen yhteyteen tai sitten se on jälkikäteen lisättyä jonkun toisen tekstiä.

Mutta jos tarkastelemme kolmattatoista lukua osana lukujen 12-14 kokonaisuutta, huomaamme, että se on juuri oikeassa paikassa.

Paavali ymmärsi hyvin, mikä oli perimmäinen syy Korintin seurakunnan ongelmiin: se oli keskinäisen rakkauden puute. Jos ei ollut rakkautta, ei mikään Pyhän Hengen lahja tulisi oikein käytetyksi ja silloin olisi yhdentekevää, kuinka paljon eri armolahjoja seurakunnassa oli; ne eivät kuitenkaan saisi vaikuttaa sitä, mitä Jumala halusi niillä saada aikaan. Meidän on muistettava, että Jumalan lahjoja voi käyttää myös väärin!

Ennen kuin Paavali halusi käsitellä Korintin armolahjaongelmien ydintä, kysymystä kielilläpuhumisesta (vertaa jae 1), hänen oli pakko tarkastella rakkautta, armolahjojen oikean käytön perustaa.

Rakkaus ei siis ole suurin armolahja, kuten joskus sanotaan. Se ei ole armolahja lainkaan, vaan kaikkien armolahjojen edellytys. Ilman sitä armolahjat menettävät merkityksensä; ne eivät rakenna seurakuntaa, vaan hajottavat sitä. Juuri keskinäisen rakkauden puute selitti Korintin seurakunnan ongelmat. Rakkauden puutteesta syntyivät kilpailevat puolueet, rakkauden puutteesta syntyi kilpailu armolahjoista ja -lahjoilla jne.

Paavali käyttää rakkaudesta kreikan kielen sanaa "agape", joka on Uuden ja Vanhan testamentin tekstien ulkopuolella harvinainen. Jumalan rakkaus poikkeaa niin paljon maallisesta rakkaudesta, että Raamatun kirjoittajat halusivat käyttää siitä eri sanaakin kuin maallisesta rakkaudesta.

Onko lopulta niin, että rakkaus voitaisiin tässä luvussa korvata sanalla Kristus? Puhuuko Paavali tässä itse asiassa Kristuksesta eikä kristittyjen välisestä rakkaudesta?

Voisi vastata: sekä että. Ilman Kristusta, ilman uskoa häneen, Paavalin tässä luvussa kuvailema rakkaus on mahdotonta kristitylle. Kristus ei ole vain tämän rakkauden esimerkki, vaan myös sen lähde.

ILMAN RAKKAUTTA KAIKKI ON TURHAA

1 KOR 13:1-3

Paavalin aloitus on yllättävä: ilman rakkautta millään ihmisten arvostamalla asialla ei ole merkitystä.

"Ihmisten kieli" (jae 1) tarkoittaa kreikkalaisten suuresti arvostamaa kaunopuheisuutta, ei vieraiden kielien taitoa. "Enkelien kieli" (jae 1) on taivaallista kieltä (vertaa 2 Kor 12:4), sitä mistä Paavali yleensä käyttää nimitystä "kielilläpuhuminen".

Kumpikin on ilman rakkautta vain meteliä. Paavalin esimerkkeinä käyttämät kaksi soitinta (gongi ja lautaset) olivat sellaisia, että niistä sai vain yhden äänen. Niillä ei pystynyt luomaan sävelmiä, melodioita, vaan vain yksittäisiä ääniä. Orkesterissa niillä oli oma tehtävänsä, mutta yksittäisinä soittimina ne olivat melko vaatimattomia.

Molempia käytettiin myös pakanauskontojen jumalanpalveluksissa. Ehkä Paavali halusi tällä korostaa sitä, ettei kielilläpuhuminen ollut sinänsä merkki kristitystä; sitähän esiintyi myös pakanuudessa.

Profetoimisella, tiedolla (kreikaksi "gnoosis") tai vuoriasiirtävällä uskolla (vertaa Matt 17:20) ei ole mitään merkitystä, jos rakkaus puuttuu (jae 2).

Juutalaiset arvostivat almujen antamista (jae 3), mutta niistäkin saattoi tulla vain oman erinomaisuuden korostamista eikä todellista lähimmäisen auttamista (vertaa Matt 6:2-4).

Jo 1 Kor 8:1:ssä Paavali kirjoitti: "Rakkaus rakentaa." Nyt voisi lisätä: "Vain rakkaus rakentaa." Ilman rakkautta Jumalan suurimmatkin lahjat voivat kääntyä antajaansa vastaan.

RAKKAUS ON TEKOJA

1 KOR 13:4-7

Näissä jakeissa Paavali kuvaa, millaista todellinen rakkaus on, millaisena se näyttäytyy tässä maailmassa. On syytä huomata, että Paavali kuvaa rakkautta teonsanoilla, verbeillä: rakkaus on toimintaa, ei julkilausumia tai jotakin vastaavaa. Rakkaus käyttäytyy tietyllä tavalla ja ei käyttäydy tietyllä tavalla.

On helppoa vaihtaa tässä jaksossa "rakkaus" sanaan "Jeesus". Jeesus on esikuva tällaisesta rakkaudesta.

Mutta paljon vaikeampaa on vaihtaa "rakkauden" tilalle "minä". Jos olisimme täydellisiä kristittyjä niin voisi tehdä. Mutta emme ole, sen myös Paavali tiesi hyvin (vertaa Room 7:14-25).

Jakeen 6 "ei iloitse vääryydestä" on vaikea pala meille itsekkäille ihmisille. "Huono uutinen on hyvä uutinen". On vaikea iloita toisen menestyksestä, mutta helppo riemuita toisen vastoinkäymisestä, vaikkei itse hyötyisi siitä mitään.

Paavalin käsitys totuudesta on raamatullinen (jae 6). Totuuden yksi vastakohta on valhe, mutta myös vääryys ja väärämielisyys ovat Raamatussa totuuden vastakohtia.

RAKKAUS EI KOSKAAN KATOA

1 Kor 13:8-13

Tämä maailmanaika loppuu kerran - Jeesuksen tullessa toisen kerran - ja silloin loppuu kaikki se, mikä liittyy vain tähän maailmanaikaan.

Profetoimista ei enää tarvita taivaassa. Kielilläpuhuminen käy tarpeettomaksi. Tieto käy turhaksi. Kaikki vajavainen katoaa, kun täydellinen tulee sen tilalle.

Jääkö mitään tähän aikaan kuuluvaa jäljelle? Paavali mainitsee kolme jäljelle jäävää: usko, toivo ja rakkaus (jae 13). Jae 13 vaikuttaa selvältä, mutta se on tuottanut paljon vaivaa Raamatun tutkijoille. 2 Kor 5:7:ssä Paavali sanoo, että taivaassa usko vaihtuu näkemiseen. Room 8:24-25:ssä hän sanoo saman toivosta.

Puhuuko Paavali sittenkin vain siitä, että nämä kolme kestävät tämän ajan ja rakkaus ikuisesti (jae 8)? Jos näin on, silloin Paavali haluaisi korostaa näiden kolmen pysyvyyttä erilaisten armolahjojen rinnalla. Jumala antaa eri aikoina eri armolahjoja, mutta usko, toivo ja rakkaus pysyvät aina, koko kirkon ajan.

Mutta jakeen 13 voi ymmärtää myös niin, että nämä kolme pysyvät myös taivaassa, tosin osittain muuttuneina. Usko kantaa meidät kuoleman rajan yli taivaaseen. Taivaassa uskomme saa uusia piirteitä, mutta sielläkin meillä on luottamus Jeesukseen.

Kun toivo tulevasta täyttyy, silloin ei enää ole kysymys siitä, joka joskus tulee vaan siitä, joka nyt on. Toivosta on tullut täyttynyt toivo.

Rakkaus pysyy voimassa iäti. Se on Jumalan "luonteenpiirre" (1 Joh 4:8).

Armolahjat ovat vain esimakua tulevasta. Paraskin hengellisyys tässä ajassa on vajavaista eikä verrattavissa siihen, kun näemme Jumalan kasvoista kasvoihin.

Tämä ei silti tarkoita sitä, että tämä aika olisi vain tulevan odottelua. Paavalilla vastakohdat ovat nykyinen ja tuleva, ei hengellinen ja ruumiillinen kuten kreikkalaisessa filosofiassa. Mutta nykyinen on valmistautumista tulevaan: nämä kaksi suhtautuvat toisiinsa kuin ihminen ja hänen peilikuvansa. Peilikuva on vain kuva, mutta sitä ei voi olla ilman kuvan esittämää ihmistä.

Tuon ajan peilit olivat kuparipeilejä, ja niiden kuva oli varsin huono. (Korintti oli kuuluisa peilituotannostaan). Peiliin katsominen on "välillistä" näkemistä, kasvoista kasvoihin katsominen on "suoraa" näkemistä. Meidän hengellisyytemme on tässä ajassa vajavaista, mutta silti se on "heijastuma" taivaallisesta todellisuudesta.