Media­kirjasto

1. Taustaa

Paavalin Toisesta korinttilaiskirjeestä on sanottu, että siinä tulee kaikkein voimakkaimmin esiin Paavalin henkilökuva. Kirjeessä hän pyrkii selvittelemään välejään Korintin seurakuntalaisten kanssa ja joutuu monessa asiassa puolustautumaan korinttilaisten syytöksiä vastaan. Samalla on kuitenkin muistettava, että Paavali kirjoittaa kirjeen apostolisella arvovallalla, ei loukattuna ihmisenä. Siksi hän puolustautuessaankin tahtoo nimenomaan esiintyä apostolina, kuten heti kirjeen alun tervehdyksessäkin. Paavalin apostolinvirka tulee siksi usein esille kirjeessä, että sitä voidaan pitää kirjeen pääteemana.

Meidän ei ole tarpeen kovin laajalti perehtyä Korintin seurakunnan olosuhteisiin voidaksemme ymmärtää Toista korinttilaiskirjettä. Ensimmäisen korinttilaiskirjeen kirjoittamisen jälkeen Paavali on kerran käynyt Korintissa ja joutunut siellä vaikeuksiin. Luultavasti joku seurakuntalainen oli jollain tavoin loukannut Paavalia (2 Kor 2:5: "Jos joku on tuottanut surua, hän ei ole tuottanut sitä vain minulle vaan teille kaikille - ainakin jossain määrin, etten nyt liioittelisi.") Tämän jälkeen apostoli oli kirjoittanut seurakunnalle ns. kyynelkirjeen, joka ei ole meille säilynyt. Tässä kirjeessä Paavali on kaikesta päätellen varsin järkyttyneenä arvostellut seurakuntalaisia voimakkaasti.

Mitä seurakunnassa oli tapahtunut? Seurakuntaan oli saapunut opettajia, jotka opettivat toisin kuin Paavali oli seurakuntalaisia opettanut heitä ennen. Paavali kutsuu näitä opettajia "vääriksi apostoleiksi". Heidän opetukseensa palaamme käsitellessämme lukuja 10-13.

Toisessa korinttilaiskirjeessään Paavali siis puolustaa apostolista arvovaltaansa, oikaisee korinttilaisten vääriä käsityksiä ja rakentaa sopua seurakuntalaistensa kanssa. Kirjeen tarkkaa syntyaikaa ei tiedetä. Todennäköinen kirjoitusajankohta on n. vuosi 58 ja -paikka Makedonia.

2. Ensimmäisen luvun tärkeitä kohtia

Paavali aloittaa Toisen korinttilaiskirjeen kuten miltei kaikki muutkin kirjeensä korostamalla apostolista arvovaltaansa: "Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli". Nyt tälle maininnalle on erityinen syynsä, koska Paavalin apostolinen arvovalta oli Korintissa kiistetty. Toisena kirjeen kirjoittajana mainitaan "veli Timoteus", joka vastikään on palannut Paavalin luo Korintin-vierailunsa jälkeen ja on siis tuonut tuoreita terveisiä ja uutisia seurakunnasta.

Kirjeen vastaanottajia kutsutaan "pyhiksi". Kristityt ovat pyhiä, Jumalalle kuuluvia ja synnittömiä, koska Kristus on uhrannut itsensä heidän puolestaan (Joh 17:19: "Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä."). Tämä pyhyys saadaan kasteessa. ("...teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta" 1 Kor 6:11)

Alkutervehdystä seuraa tavallisesti ylistys, niin nytkin. Tällä kertaa ylistyksen aiheena on "lohdutuksen Jumala", joka on ollut lohduttamassa Paavalia hänen ahdistuksissaan ja antanut hänelle voimaa lohduttaa muita ahdingossa olevia.

Apostoli on oppinut kärsiessään ja Jumalalta lohdutusta saatuaan lohduttamaan muita. Hän on oppinut suhtautumaan kärsimyksiin uudella tavalla ja tämän tavan hän tahtoo nyt seurakuntalaisilleen neuvoa. Kärsimyksistä oppiminen on yhteydessä Kristuksen kärsimyksiin. Apostoli on osallinen Kristuksen kärsimyksistä. Hän elää Kristuksen yhteydessä ja tulee hänen kaltaisekseen kärsimällä hänen tavallaan. Samalla hän oppii lohduttamaan toisia kristittyjä. Tämä koskee myös meitä: kristitty suhtautuu kärsimyksiin eri tavalla kuin muut. Mekin saamme olla osallisia Kristuksen kärsimyksistä. Ilo ja murhe ovat saaneet uuden sisällön, kun eletään Kristuksen yhteydessä. Apostoli oli oppinut, että kärsimys ja lohdutus kuuluvat Jeesuksen yhteydessä yhteen. Tämän mekin saamme oppia ja ylistää "runsaan lohdutuksen Jumalaa".

Paavali on ollut todella suuressa vaarassa. Alkukielen mukaan "hän oli jo lausunut itselleen kuolemantuomion", eli pitänyt täysin varmana ettei enää selviydy hengissä. Hän ei kerro tarkemmin minkälainen tämä vaara oli, sillä se ei ole tässä olennaista. Tärkeämpää on, että Paavali oli tässä koulussa oppinut jotain hyvin tärkeää: Hän oli selvinnyt kuolemanvaarasta ylistääkseen Jumalaa. Tähän ylistykseen hän toivoo korinttilaistenkin yhtyvän. Tässä meillekin tärkeä opetus: me kohtaamme ahdistuksia, jotta niistä pelastuttuamme oppisimme luottamaan Jumalaan ja antamaan hänelle kiitoksen.

Syytökset lupauksen pettämisestä (12-22)

Suurin syy Paavalin ja korinttilaisten välien kiristymiseen oli, että Paavali oli poikennut alkuperäisestä matkasuunnitelmastaan. Hänen tarkoituksenaan oli ollut jo ennen Makedonian matkaansa tulla Korinttiin ja saada sieltä matkalla tarvitsemansa varusteet ja elintarvikkeet. Käytyään Makedoniassa hänen piti vielä paluumatkallaan tulla Korintin kautta. Nyt nämä matkasuunnitelmat olivat muuttuneet ja Paavali ei ollut tullutkaan Korinttiin vaan kirjoittaa Makedoniasta seurakunnalle! Korinttilaiset olivat tehneet tästä pitkälle meneviä johtopäätöksiä: Paavali on ailahteleva, häneen ei voi luottaa ja siksi hän ei ole sopiva apostoliksi.

Paavali ei heti kerro todellista syytä matkansa peruuntumiseen. Tärkeämpää kuin saada korinttilaiset ymmärtämään matkan lykkäämisen todelliset syyt on palauttaa luottamus kristittyjen välillä. Paavali ja korinttilaiset kuuluvat Kristuksessa yhteen. Kristityn sanaan on voitava luottaa. Ellei näin tapahdu, siitä koituu vahinkoa Kristuksen ruumiille, seurakunnalle. Siksi Paavali korostaa voimakkaasti yhteenkuuluvuuttaan korinttilaisten kanssa ja vasta sitten kertoo miksi matka oli lykkääntynyt.

Jakeissa 21-23 Paavali kertoo mihin hänen ja korinttilaisten välinen yhteys perustuu: heidät (sekä Paavali että korinttilaiset) on kastevedellä "voideltu" Voideltuun, Kristukseen; tällöin heihin on painettu kuin sinetiksi Jumalan Pyhän Hengen lahja merkiksi kuulumisesta Jumalalle. Tämä Pyhän Hengen lahja on jo osa iankaikkisuutta meissä ja merkitsee alkukielen mukaan kuin käsirahan saamista Jumalalta vakuudeksi siitä, että me saamme kuoleman jälkeen osaksemme iankaikkisen ilon taivaassa.

Vasta tämän jälkeen Paavali kertoo, että todellinen matkan lykkäämisen syy oli se, että Paavali tahtoi säästää korinttilaisia. Aika ei ollut nyt kypsä vierailulle. Edellisestä käynnistä, joka oli aiheuttanut mielipahaa, oli liian vähän aikaa. Tästä kuulemme seuraavassa luvussa ja seuraavalla luennolla lisää.