Media­kirjasto

2. Tess. 00 - Johdanto

18.5.2010 ⟩ Jari Rankinen

Johdanto Toiseen tessalonikalaiskirjeeseen

Toisen tessalonikalaiskirjeen tausta on suurelta osin hämärän peitossa. On jopa vaikeaa tietää, kuka on kirjeen kirjoittaja. Monet raamatuntutkijat ovat sitä mieltä, että kirje on Paavalin käsialaa. Useimmat tutkijoista kuitenkin pitävät Toista tessalonikalaiskirjettä kirjeenä, joka on kirjoitettu vasta apostolin kuoleman jälkeen. Jae 1:1 ilmoittaa kirjeen lähettäjiksi Paavalin, Silvanuksen ja Timoteuksen. Tämän perusteella emme kuitenkaan voi kirjeen kirjoittajaa varmuudella tietää. Aikana, jolloin Toinen tessalonikalaiskirje syntyi, oli yleistä, että kirje kirjoitettiin jonkin suuren, jo kuolleen opettajan nimissä. Tätä ei pidetty vääränä menettelynä. Niin kauan kuin kirjoitus teki oikeutta henkilölle, jonka nimissä kirjoitettiin, toiminta oli luvallista. Jos kirjeen kirjoittajaksi mainitun ajatuksia vääristeltiin, kirjoittelu muuttui tuomittavaksi. Omien mielipiteiden takuumiestä ei edesmenneestä opettajasta saanut tehdä. Myös ensimmäiset kristityt omaksuivat tavan, joka oli heidän aikanaan yleisesti hyväksytty. Tästä meillä on osoituksia niin Uuden testamentin kirjojen joukossa kuin Raamatun ulkopuolella.

Miten sitten pitäisi suhtautua kirjaan, joka väittää olevansa Paavalin kirjoittama, mutta ei ehkä kuitenkaan sitä ole? Raamatun kirjan arvovalta ei riipu siitä, kuka on sen kirjoittaja. Se, että Paavali on jonkin kirjan kirjoittanut, ei viime kädessä tee siitä Jumalan sanaa. Jumalan sanaa on kirja, jonka Jumala on nimiinsä ottanut. Ne kirjoitukset, jotka Herra on nähnyt hyväksi sijoittaa Raamatun kansien väliin, ovat Jumalan sanaa, riippumatta siitä, kenen kautta hän on ne kirjoituttanut. Toinen tessalonikalaiskirje on siis alusta loppuun Jumalan puhetta, jolla on Jumalan sille antama arvovalta - olipa kirjeen kirjoittaja kuka hyvänsä.

Kysymys Toisen tessalonikalaiskirjeen kirjoittajasta on viisainta jättää avoimeksi. Kirjoittaja voi olla Paavali, mutta myös joku hänen oppilaistaan. Jälkimmäisen mahdollisuuden tekee melko todennäköiseksi se, että kirjeessä on monia sanoja ja ilmaisuja, joita muista Paavalin kirjeistä ei löydy. Samoin se, että kirje korostaa viimeisistä tapahtumista puhuessaan eri asioita kuin Ensimmäinen tessalonikalaiskirje, antaa aihetta olettaa, että kirje on syntynyt vasta Paavalin kuoleman jälkeen.

Kirjeen kirjoitusaika ja -paikka on epäselvä. Jos Paavali on kirjeen kirjoittaja, se on ilmeisesti syntynyt melko pian Ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen jälkeen. Jos kirje ei ole Paavalin kirjoittama, voimme vain sanoa sen syntyneen joskus ensimmäisellä vuosisadalla. Kirjoituspaikasta voidaan esittää vain arvauksia. Tilanne, jossa kirje on syntynyt, jää siis avoimeksi.

Toinen tessalonikalaiskirje keskittyy ensisijaisesti yhteen kysymykseen, viimeisiin tapahtumiin. Monet kristityt kyselivät, miksei Jeesus ollut vielä palannut. Kysymykseen kirje ilmoittaa vastauksen: Jeesuksen paluuta edeltää luopumus ja kadotuksen lapsen ilmestyminen. Vielä ei ole luopumuksen annettu tapahtua eikä laittomuuden ihmisen ole annettu ilmestyä. Kun este poistuu, nämä saapuvat. Silloin Jeesuksen paluu on lähellä. Kirjeen opetus on hyvin toisenlaista kuin monien ihmisten julistus viimeisistä tapahtumista. Toinen tessalonikalaiskirje ei pelottele vaan julistaa lohduttavaa sanomaa: Jeesus on Perkelettä suurempi ja tuhoaa Saatanan joukkoineen viimeisenä päivänä. Jumalan lapsilla ei ole hätää, koska kaikkivaltias Jumala on heidän puolellaan.

Viimeisten tapahtumien lisäksi Toinen tessalonikalaiskirje käsittelee lyhyesti myös muutamia muita asioita. Myös niissä meillä on paljon opittavaa.