Media­kirjasto

Gal 1

Tyly tervehdys 1:1-5

Antiikin kirjeet alkoivat, kuten nykyisetkin, vakiokaavan mukaisesti. Pelkistettynä tämä kaava kuuluu näin: "Marcus tervehtii Titusta." Kun vertailemme keskenään Paavalin kirjeitä, huomaamme hänen osin käyttäneen tätä kaavaa, osin laajentaneen sitä. Yleensä kirjeen alkuun kuuluu lämminsävyinen armon ja rauhan tervehdys, jota seuraa Jumalan kiittäminen seurakunnan takia (näin Room ja 1 Kor).

Galatalaiskirjeen tervehdys on sävyltään aivan toisenlainen. Ennen kaikkea siitä puuttuvat kaikki lämpimät sanat. Paavali ei kirjoita "Jumalan seurakunnalle, Kristuksen Jeesuksen pyhittämille, Jumalan kutsumille pyhille" (1 Kor 1:2) eikä "Roomassa oleville Jumalalle rakkaille ja hänen kutsumilleen pyhille" (Room 1:7). Jumalan kiittäminen seurakunnan takia puuttuu kokonaan ja sen tilalla on heti tervehdyksen jälkeen ankara moite. Lämpimien sanojen tilalla on tiukka ojennus: "Minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ihmisiltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä vaan jonka ovat apostoliksi asettaneet Jeesus Kristus ja Isä Jumala". Tämän lisäksi Paavali ei tahdo jättää edes alkutervehdysten ulkopuolelle kirjeen pääaihetta. Hän korostaa Kristuksen ristiä ja sovintokuolemaa: "Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille - Kristuksen, joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto."

Kaiken kaikkiaan jo kirjeen alkusanat osoittavat, että nyt on tosi kysymyksessä. Kirje on suunnattu Jumalan tieltä pahasti eksyneelle seurakunnalle. Paavali tahtoo apostolin valtuuksin tuoda galatalaiset oikealle tielle joko hyvällä tai pahalla.

Peukalot irti Jumalan totuudesta! 1:6-9

Paavali ilmoittaa heti alussa galatalaisten pääongelman: He olivat luopuneet pois Kristuksesta ja kääntyneet toisenlaisen evankeliumin puoleen. Kuitenkaan ei ole olemassa mitään toista evankeliumia. On vain Kristus ja hänen sovintokuolemansa. Ei ole olemassa muuta tietä taivaaseen kuin Kristus ja hänen lunastusverensä. Paavali on uskomattoman rohkea: Vaikka enkeli laskeutuisi taivaasta ja opettaisi toisin kuin Paavali, olisi enkeli väärässä ja Paavali oikeassa. Ja vaikka apostoli nyt taipuisi sovitteluratkaisuun Galatian harhaopettajien kanssa, aikaisemmin Galatiassa saarnannut Paavali olisi oikeassa ja tinkimisen tielle lähtenyt Paavali kirottu ja Jumalalta saamansa tehtävän myynyt mies.

Paavalin varmuus on häkellyttävää meistä, jotka olemme varmaan aina hiukan epävarmoja uskonasioissa. Apostoli on kuitenkin aivan varma kutsumuksestaan. Ei hän ollut kiertänyt omalla asiallaan. Jumala itse oli käännyttänyt entisen Kristuksen vihollisen ja antanut hänelle apostolinviran. Kaikenlainen sovittelu ja periksiantaminen olisi merkinnyt tämän tehtävän kieltämistä. Ihmiset eivät saa keskenään tehdä kauppaa asioista, jotka kuuluvat Jumalan valtapiiriin. Siksi Paavali ei anna periksi hiukkaakaan. Vain Kristuksessa on pelastus. Kaikki muut tiet vievät iankaikkiseen kadotukseen. Olivat galatalaiset vaikka kuinka yksissä tuumin Paavalia vastassa ja turvasivat he vaikka keneen, he olivat kaikki väärässä ja Herran apostoli oikeassa.

Meillä on tästä jaksosta paljon oppimista. Ensiksikin Herran apostolin sana on todella otettava Herran omana sanana. Lähetetty on lähettäjänsä asialla. Jumala itse takaa sanansa emmekä me saa kapinoida sitä vastaan. Toiseksikin näemme, että uskonasioista voi saada varmuuden. Kun Raamattu sanoo, että meidän syntimme on Golgatan ristillä maksettu, on se ihan todesta otettavaksi tarkoitettu. Ei siihen pidä lisätä mitään muttia eikä ehtoja. Tätä tietä kulkemaan Paavali kutsuu kaikkia. Mitään muuta tietä ei ole tarjollakaan!

Miten Paavalista tuli apostoli? 1:10-24

Paavali kertaa vielä kerran galatalaisille, miten hän sai apostolinvirkansa (vrt. Apt 9). Hän oli aikaisemmin katkera kristittyjen vihollinen. Jumala oli kuitenkin valinnut hänet viemään sanoman Kristuksesta pakanoiden keskelle. Siksi Paavali sai Damaskoksen tiellä kertaheitolla muuttaa juoksusuuntansa päinvastaiseksi ja lähteä Kristuksen asialle. Tämä tehtävä tuli suoraan Jumalalta eikä keneltäkään ihmiseltä. Siksi Paavali ei myöskään lähtenyt heti Jerusalemiin, vaan vasta kolmen vuoden kuluttua. Silloinkin käynti oli lyhyt. Apostoli Pietari (=Keefas) keskusteli hänen kanssaan kahden viikon ajan. Tänä aikana entisen rabbinoppilaan harjaantunut muisti ehti ilmeisesti tallentaa uskomattoman määrän tietoa Kristuksen maanpäällisestä elämästä. Silti Paavali ei ollut evankeliumiansa saanut sen enempää Pietarilta kuin keneltäkään muultakaan ihmiseltä. Se oli peräisin suoraan Jumalalta ja siinä on Paavalin valtuutus. Kun hän oli (niin voimme asian ymmärtää) nähnyt oman valtuutuksensa sopivan hyvin yhteen Pietarin saaman valtuutuksen kanssa, hän lähti tekemään lähetystyötä vanhoilla kotiseuduillaan Tarson kulmilla Vähässä-Aasiassa.

Kaiken tämän Paavali kertoo todistaakseen galatalaisille kahden ensimmäisen luvun pääaiheen: Paavali oli oikea apostoli, hänen evankeliuminsa oli peräisin suoraan Jumalalta eikä yhdelläkään ihmisellä ollut oikeutta sitä muuttaa, ei sen enempää hänellä, galatalaisilla kuin Jerusalemin suurilla apostoleillakaan. Tähän päivään mennessä asiat eivät ole muuttuneet miksikään. Kaikki muut tiet ovat ihmisten keksimiä ja vievät kadotukseen. Yksin Jeesus ja syntien anteeksiantamus hänessä tekee Jumalan lapseksi ja antaa rauhan.