Media­kirjasto

Tappiot vaihtuvat voitoiksi - luku 3

Jeesuksen tunteminen on pääasia 3:1-11

Filippiläiskirjeen kolmannessa luvussa Paavali varoittaa aluksi vääristä opettajista ja harhaopeista. Silloin kun on kyse puhtaan opin varjelemisesta ja harhaopin vaarasta Paavali käyttää poikkeuksellisen voimakasta kieltä. Näin esim. Gal. 1:8: "Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – vaikka me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu." Nyt Paavali käyttää seuraavia ilmaisuja vastustajistaan:

• vastustajat ovat koiria siksi että he ovat kuin jumalattomat ja pakanat. Oikean opetuksen sijasta he ovat johdattamassa kuulijoitaan kohti tuhoa.- he ovat kelvottomia työntekijöitä koska he julistavat toisenlaista evankeliumia ja vaarantavat näin oikean opin.
• he ovat pilalle leikattuja koska he pitävät kiinni siitä, että kristityiksi kääntyneet pakanat olisi ympärileikattava (pakanasta oli heidän mukaansa tultava Mooseksen lain mukaan juutalainen voidakseen tulla kristityksi). Me emme tunne tarkasti Paavalin vastustajia. Sen verran voimme päätellä, että kyseessä on ollut juutalaiskristillinen suuntaus, jossa Mooseksen lakiin pitäytyminen on ollut opetuksessa etualalla. Sen tuntomerkkinä oli ympärileikkauksen vaatimus. Paavali torjuu päättäväisesti ja jyrkästi ympärileikkauksen, joka hänelle on selvä osoitus siitä, että Kristuksen täydellisen sovitustyön lisäksi vaadittiin jotakin ulkoista merkkiä pelastuksen ehtona. Kristittyä ei tarvitse ympärileikata, sillä he ovat jo todellisia ympärileikattuja, koska uuden liiton kelpoisuusehdot ovat jo täytetyt kun "kerskataan Kristuksesta eikä luoteta mihinkään omaan".

Tosin Paavalilla olisi myös juutalaisena syytä kerskata:

1. Hänet on kahdeksanpäiväisenä ympärileikattu lain määräysten mukaan.
2. Hän on israelilainen, ei käännynnäinen (pakana, josta oli tullut juutalainen)
3. Hän on Benjaminin sukukuntaa niin kuin Israelin ensimmäinen kuningas Saulkin.
4. Hän oli heprealainen, eli puhui äidinkielenään arameaa.
5. Hän oli ollut fariseus, suuren opettajan Gamalielin oppilas.
6. Hän oli vainonnut kristillistä kirkkoa. Kunnon fariseuksena hän oli katsonut sen velvollisuudekseen.
7. Hän oli fariseusten mittapuun mukaan täyttänyt lain.

Tämän kaiken Paavali oli menettänyt, mutta se ei merkinnyt hänelle enää mitään. Hän piti sitä jätteen arvoisena, poisheitettäväksi kelpaavana. Näin oli käynyt Kristuksen tähden. Elämän arvot olivat nyt aivan toiset. Kaikki entinen oli nyt roskaa Kristuksen tuntemisen rinnalla.Paavali korostaa siis, ettei mitään omaa tarvita pelastukseen. Kuitenkin Paavali kirjoittaa: ehkä silloin saan myös nousta kuolleista (3:11). Paavali on vaikeassa tilanteessa: hän on vankilassa, hän ei tiedä miten hänen käy. Toisaalta hän tahtoisi jo kuolla ja päästä Vapahtajansa luo, toisaalta edelleen jatkaa apostolin työtään. Hän tahtoo samalla myös tulla yhä enemmän Jeesuksen kaltaiseksi osallistumalla myös hänen kärsimyksiinsä, ei siksi että sillä ansaitsisi pelastusta, vaan siksi että se olisi hänelle kunnia ja kärsiessään hän palvelisi toisia kristittyjä. Kyllä Paavali tietää, että pelastuksen perusta kestää. Sana ehkä riisuu tässä kaiken hänen omassa varassaan olevan. Hän on Jumalan tuomion ja ratkaisun varassa. Siihen hän voi luottaa.

Paavali esikuvana 3:12-21

Paavali ei kiinnitä enää huomiota juutalaisena saavuttamiin ansioihin, siis menneisyyteensä, vaan tulevaisuuteen, iankaikkisen elämän saavuttamiseen.

Paavali torjuu väitteen, että hän pitäisi itseään täydellisenä. Kyse on nyt Kristuksessa saadusta lahjavanhurskaudesta ei omasta vanhurskaudesta. Kristityn elämässä vallitsee jännite: jo nyt – ei vielä; jo nyt Kristuksen hankkima pelastus riittää, jo nyt sen varassa ollaan täydellisiä, mutta vasta Kristuksen tullessa saamme osaksemme sen pelastuksen, jonka Kristus on meille luvannut.

Paavali käyttää kuvakieltä juoksukilpailusta. Sivulle ja taaksepäin katseleminen haittaa matkantekoa. Hänellä on taivaallinen kutsu, jossa maalliset voitot eivät ole tärkeitä. Kutsumus on Jumalalta, joka tuli Vapahtajan välittämänä.Paavali puhuu nyt itsestään ja filippiläisistä täydellisinä (3:15). Näyttää siltä, että filippiläiset ovat väärällä tavalla pitäneet itseään täydellisinä. Täydellisyys on Paavalin mukaan kuitenkin kaikkea muuta kuin omassa varassaan täydellinen. se on toisaalta täydellisyyttä Kristuksessa, toisaalta tulevaisuuteen päin suuntautumista ja iankaikkisen elämän odottamista, suuntautumista elämässä sen mukaisesti. Täydellinen ei siis tuijota omaa täydellisyyttään vaan suuntaa mielensä evankeliumin työhön ja edessä olevaan Kristuksen toiseen tulemiseen, iankaikkisuuden alkuun.

Paavali puhuu itsestään filippiläisten esikuvana. Sanatarkasti alkukielen mukaan Paavali kehottaa filippiläisiä tulemaan hänen kanssaseuraajikseen, eli ottamaan hänestä esimerkkiä Kristuksen seuraamisessa.

Huomaamme, että Paavali uskoo esimerkin voimaan. Paavalin mukaan Filipissäkin oli sellaisia, joista toiset seurakuntalaiset voivat ottaa mallia. Paavali osoittaa tässä, että Kristuksen seuraamisen tulee näkyä elämässä.

On kuitenkin niitä, jotka eivät esimerkiksi kelpaa. Heistä Paavali sanoo itkien, että he vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina. Tällä Paavali tarkoittaa niitä, jotka sanoutuvat irti kristinuskosta. Pakanallisessa ympäristössä sellaisia oli varmasti paljon. Valitettavasti on myös totta, että tällaisia löytyy edelleen myös meidän maastamme: monet kuuluvat nimellisesti kirkkoon ja sanoutuvat (julkisesti) irti Kristuksen sovintokuolemasta.

Heidän loppunsa on kadotus, sanoo Paavali selvästi. Ne jotka elävät erossa Jumalasta joutuvat kuoltuaan lopullisesti eroon Hänestä. Vatsa on heidän Jumalansa, toisin sanoen omat pyrkimykset, mielihalut ja tahto. Itseriittoinen ihminen ei kysele toisten parasta ja Jumalan suunnitelmaa. He pitävät kunnianaan sitä, mikä todellisuudessa on heidän häpeänsä. Toisin sanoen he pyrkivät himoissaan ja nautinnoissaan pitkälle, heidän moraalinsa on alhainen. Paavalin mukaan on siis pakanuutta ajatella vain maallisia asioita. Siinä unohtuu taivaallinen perintö.

Kristittyjen kotimaa on taivaassa. Sinne Kristus jo on mennyt edeltä. Kristuksen toinen tuleminen merkitsee muutosta: heidän ruumiinsa muuttuu Kristuksen ylösnousemusruumiin kaltaisiksi. Se on kirkastettu ruumis, mutta ei uusi ruumis: me uskomme ruumiin ylösnousemukseen!

Näin Paavali rohkaisee filippiläisiä, jotka elävät vaikeuksien keskellä pakanoiden parissa. Ohje tällaisessa tilanteessa on kiinnittää huomiota siihen, mitä Kristuksessa on saanut ja odottaa Vapahtajaa takaisin: sitten alkaa iankaikkinen ilo, jossa ei ole kärsimystä, halveksuntaa.

Saamme Paavalin tavoin olla surullisia: Kristuksen ristin vihollisia on paljon. Seuratkaamme Paavalin esimerkkiä ja liittykäämme Kristuksen seuraan. "Kenpä tietäis ettei joku tulis perässämme!"