Media­kirjasto

Hyviä uutisia - luku 3

Polttava uutisnälkä 3:1-5

Koko kolmas luku on hyvin henkilökohtainen ja siinä mielessä myös hyvin koskettava. Näemme taas kerran, että Paavali ei suinkaan ollut mikään tunteeton puoluejyrä. Hän oli hyvin syvästi vastoinkäymiset ja ilot tunteva ihminen. Juuri hänen herkkyytensä, hänen kiivautensa ja hänen lämmin rakastettavuutensa tekee hänet opettajaksi, jonka kirjoitusten äärellä lukija viihtyy. On hyvä nähdä, että Jumala käyttää meitä ihmisiä juuri sellaisina kuin olemme. Jokainen meistä on Jumalan luovan käden jäljittelemätön ja ainutlaatuinen tuote. Tästä opettaa varmaan kaikkein parhaiten Paavali itse Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvussa 12. Meidän ei todellakaan tarvitse olla toistemme kopioita: Jumalan luomistyö on rikas ja ihana. Saamme kerrata jo johdannossa opittua. Paavali joutui lähtemään Tessalonikasta henkensä hädässä. Seurakunnassa jäi vielä kaikki järjestämättä ja sekaisin. Vain muutaman viikon jälkeen kaikki oli jätettävä. Asian teki vielä pahemmaksi se, että Paavalin lähdön syynä olivat vainot. Juutalaisten ja heidän yllyttämiensä pakanoiden viha seurakuntaa kohtaan oli leppymätön. Miten ihmeessä tessalonikalaiset voisivat selvitä tällaisessa tilanteessa? Oliko siellä enää ylipäänsä seurakuntaa? Paavali yritti kahdesti lähteä itse paikalle, mutta tavalla tai toisella Saatana esti hänen yrityksensä. Ei ollut enää mitään muuta mahdollisuutta kuin jakaa oma yksikkö: työtoveri Timoteus sai lähteä Tessalonikaan, Paavali sen sijaan jäi tekemään työtä Ateenassa. Vaikea oli työtoverista luopua ja jäädä yksin kantamaan työn painetta, mutta Tessalonikaa Paavali ei kerta kaikkiaan saanut mielestään. Uutisnälkä oli liian polttava!

Hyviä uutisia! 3:6-13

Aikanaan Timoteus palasi retkeltään ja toi mukanaan loistavia uutisia. Seurakunta eli ja voi hyvin Tessalonikassa. Apostolin työ ei ollut todellakaan ollut turhaa. Niin kuin Ateenassa oli ikävöity tessalonikalaisia, niin Tessalonikassa oli ikävöity apostolia ja hänen työtovereitaan. Seurakunnassa oli kaikki hyvin. Se oli valtava lohdutus raskasta lähetystyötä tekevälle Paavalille. Hän kiittää nöyrästi Jumalaa siitä ihmeestä, joka oli tapahtunut Tessalonikassa. Hän rukoilee Jumalan jatkuvaa hoitoa seurakunnalle ja kehottaa sitä odottamaan Herran päivää. Jokainen Jumalan valtakunnan työssä oleva kaipaa välillä sitä lohdutusta, jonka Paavali Timoteuksen uutisista sai. Tiedämme toki, että uskonasioita ei saa mitata menestyksen perusteella. Maailmassa on liikkeellä paljon hirvittäviä harhaoppeja, esimerkiksi jehovantodistajat, jotka kietovat verkkoihinsa lukemattomia sieluja ja kuljettavat heitä kohti kadotusta. Olisi väärin nähdä Jumalan siunaus heidän Raamatusta poikkeavan oppinsa menestymisessä. Ennemmin tällaiset ilmiselvät harhaopit ovat osoitus tämän maailman ruhtinaan mellastamisesta omassa valtapiirissään. Jumalan omille ei luvata menestystä, rauhaa ja lepoa, vaan ristiä, ahdistusta ja taistelua. Silti Jumala joskus antaa meidän välähdyksenomaisesti nähdä, kuka tässä maailmassa tosiasiassa pitää valtaa. Nyt sen sai nähdä Paavali ja se oli hänelle suuren ilon ja riemun aihe.