Media­kirjasto

Gal. 05 - Vapaa palvelemaan Jumalaa

17.1.2011 ⟩ Olli Koskenniemi

Vapaa palvelemaan Jumalaa - luku 5

Ympärileikkaus orjuuden merkkinä

Paavali puhui edellisessä luvussa kristityn vapaudesta lain orjuudesta. Jotka pitävät Jumalan tahdon noudattamista pelastustienä, ovat hylänneet sen perinnön, joka on saatavissa vain Jumalan armosta. Me emme ole enää pyrkimässä vapauteen Jumalan tahdon noudattamisella, vaan meidät on jo vapautettu synnin orjuudesta ja tarpeesta kelvata Jumalalle. Tämä on evankeliumin yksinkertainen ja selvä viesti.

Kysymys ympärileikkauksesta tuntuu pikkujutulta: miten miehen esinahan leikkaus voi olla niin iso kysymys, että Paavali käyttää koko apostolisen arvovaltansa saadakseen galatalaiset seurakuntalaiset luopumaan tästä käytännöstä?  Miten se voi olla niin suuri kysymys, että Kristuksen hankkimasta pelastuksesta ei ole mitään hyötyä sille pakanakristitylle, joka ympärileikkauttaa itsensä.

Ympärileikkausta vaativat olivat varmaan vilpittömällä mielellä asiallaan: heidän mukaansa Jumala vaati omiltaan, Israelin kansan jäseniltä, ympärileikkausta merkkinä kuulumisesta siihen liittoon, jonka hän itse oli Abrahamin kanssa solminut. Ympärileikkausta vaativien mukaan tämä merkki oli edelleen käytössä ja siksi myös pakanoiden tuli ottaa ympärileikkauksen merkki merkiksi kuulumisesta Jumalan Israeliin. Paavali on kuitenkin jyrkästi toista mieltä. Kysymys ympärileikkauksesta saattaa tuntua hyvin pieneltä riidan aiheelta.  Pieneltä vaikuttava kysmys siirtyy kuitenkin valtaviin mittasuhteisiin, kun huomaamme, että kyseessä on hengellisessä tienhaarasssa väärälle tielle joutuminen: pelastus on joko saavutettavissa lakia noudattamalla ja tästä merkkinä on ympärileikkaus tai sitten pelkästä Jumalan armosta, jolloin ympärileikkaus tulee täysin tarpeettomaksi. Siksi ympärileikkauksen tielle lähteminen merkitsee selän kääntämistä Kristukselle ja Jumalan armolle.

Kun on kyse Kristuksen hankkimasta pelastuksesta, ei auta se että on ympärileikattu eikä se että ei ole ympärileikattu, vaan pelastus tulee omaksemme uskon kautta, ilman lain tekoja. Usko vaikuttaa sydämessämme niin, että vanhurskauttamisemme, se että kelpaamme Jumalalle, näkyy rakkautena lähimmäiseemme ja Jumalaan.

Paavali muistuttaa galatalaisia siitä, että heidän kristillinen vaelluksensa alkoi ihan hyvissä merkeissä, mutta nyt tilanne on täysin muuttunut. Galatalaiset kuuntelivat nyt toisen, Paavalille tuntemattoman julistajan ohjeita ja neuvoja.  Havainnollistaakseen vielä kerran miten suuresta joko-tai-ratkaisusta on nyt kyse Paavali käyttää jokaiselle leipojalle tuttua kuvaa taikinajuuresta: vähäinenkin entisen hapantaikinan jäänne hapattaa koko taikinan, siksi entiseen on tehtävä täydellinen pesäero, mikäli halutaan happamatonta leipää. Tämä merkitsee tässä, että ei ole kuunneltava niitä, jotka eivät julista puhdasta Jumalan sanaa, vaan heistä on sanouduttava irti. Siksi Timoteuskirjeessäkin annetaan neuvo karttaa harhaoppista ihmistä.

Paavali puhuttelee voimakkaasti noita harhaopettajia. Hän antaa heille voimakkaan kehotuksen, jota Kirkkoraamattumme ei ole sellaisenaan häveliäisyyssyistä kääntänyt: "Kunpa nuo yllyttäjät kuohisivat itsensä!" Kyse on siis miehuuden riistämisestä itseltään. Tällaista tapahtui pakanauskonnoissa tuohon aikaan esimerkiksi Attiksen palvontamenojen yhtydessä. Toisin sanoen Paavali syyttää vastustajiaan lankeamisesta mitä karkeimpaan pakanuuteen.

Vapaa palvelemaan

Nyt kun Paavali on huolellisesti laskenut perustan, voi hän mennä eteenpäin. Se, että olemme vapaita lain noudattamisesta pelastuaksemme, ei suinkaan merkitse sitä, että voisimme elää niinkuin haluamme, niinkuin "lihamme" eli meidän oma syntinen luontomme kehottaa. Vapaus lain noudattamisesta pelastustarkoituksessa ei anna meille vapautta olla välittämättä Jumalan tahdosta.

Koko Jumalan laki pyrkii siihen, että rakastaisimme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niinkuin itseämme. Siksi Jumalan tahdon noudattamiselle on vielä tarvetta, vaikkemme pyrikään pelastumaan lakia noudattamalla. Siksi rakkauden kautta vaikuttava usko ottaa Jumalan sanasta ohjetta ja neuvoa, miten uudessa elämässä tulee vaeltaa.

Mutta lähimmäisenrakkautta ei kuitenkaan näytä juurikaan olevan galatalaisten parissa. He purevat ja syövät toisiansa – aika voimakas kuva keskinäisestä riitelystä!  Kristityillä on siis kaksi vaaraa: toisaalta pyrkiä itse pelastamaan itsensä noudattamalla lakia, toisaalta langeta täydelliseen vapaamielisyyteen ja lain hylkäämiseen.

Rauha vai sota?

Kristityt elävät ainaisessa taistelutilanteessa: toisaalta meitä ohjaa Jumalan Pyhä Henki, jonka olemme kasteessa saaneet, toisaalta emme pääse eroon omasta syntisestä lihastamme, eli syntisestä minästämme. Nämä kaksi voimaa näkyvät elämässämme. Paavali luettelee toisaalta mihin lihan himojen noudattaminen johtaa, toisaalta mihin Hengen vaikuttama vaellus tuo mukanaan.

Ensimmäisenä lihan aiheuttamina tekoina Paavali luettelee kuudennen käskyn rikkomuksia. Seksuaalinen vapaamielisyys on lisääntynyt meidän aikanamme. Enää ei oteta neuvoa Jumalan sanan vanhanaikaisina pidetyistä ohjeista. Meidän on tässä yhteydessä turha syyttää vain toisia, vaan tunnustaa myös omat syntimme kuudennen käskyn aluelle ajatuksen ja tekojen tasolla.

Tämän jälkeen Paavali mainitsee noituuden, joilla hän tarkoittaa taikarohtojen kehittelyä ja käyttöä. Aivan viime aikoina on ällistyttävän voimakkaasti lisääntynyt uskomukset astrologiaan ja horoskooppeihin. Ei tarvitse kuin tehdä kierros hyvin varustettuun kirjakauppaan, kun tämän huomaa selvästi kirjatarjonnasta.

Paavali sanoo synniksi myös juopottelun ja ylensyönnin. Tällaiset synnit ovat Paavalin mukaan osoituksena väärän tien kulkemistesta. Vapaus on tullut yllykkeeksi lihalle, eli eletään välittämättä Jumalan sanan määräyksistä omia mielihaluja toteuttaen. Tämä osoittaa, että todellisuudessa ei kuljeta (enää) taivaan tietä, vaan ollaan matkalla kadotukseen, ellei Jumala armossaan nosta synnin ja kuoleman vallasta uuteen elämään.

Pyhä Henki taas vaikuttaa kristityissä rakkautta, iloa, kärsivällisyyttä, ystävyyttä, hyvyyttä ja uskollisuutta ja itsensähillitsemistä. Nämä eivät siis nouse meistä itsestämme, vaan ovat Pyhän Hengen vaikuttamia. Siksi Jumalan sana ja pyhät sakramentit ovat myös näiden hyveiden lähteinä, sillä Jumalan Pyhä Henki jakaa lahjojaan sanan ja sakramenttien kautta. Mutta taas on muistettava: nämä ovat seurausta Jumalan Pyhän Hengen työstä, eivät meistä itsestään nousevia. Pelastus on armosta, myös Hengen hedelmät ovat Jumalan armoa.