Media­kirjasto

Kirje heprealaisille - luku 8

Pääkohta 8:1-5

Heprealaiskirjeen kirjoittaja ilmoittaa tulleensa nyt yhteen esityksensä keskeisimpään kohtaan; nyt puhutaan "pääkohdasta". Siihen hän lukee kaksi alakohtaa. Ensiksikin meidän oikea ylimmäinen pappimme, Kristus, istuu Majesteetin (=kaikkivaltiaan Jumalan) oikealla puolella taivaassa. Tämä on tuttua opetusta jo kirjeen alusta, 1:3 (vrt. myös uskontunnustuksemme, "istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella"). Pääsyn valtaistuimelleen Jeesus on luvannut omilleenkin (Ilm. 3:21).

Toiseksi esille tulee uusi asia. Kristus toimittaa ylimmäisenä pappina taivaassa pappispalvelusta (oikeastaan pyhää palvelusta, hagios leitourgos, mistä meillekin on tullut jumalanpalvelusta toimittavan henkilön nimitys, liturgi). Taivaassakin on siis jumalanpalvelus, jossa pappina palvelee Kristus. Kirjoittaja puhuu pyhäköstä Vanhaan testamenttiin liittyen kaikkeinpyhimpänä, oikeana majana, joka on Jumalan tekemä. Yleisen juutalaisen käsityksen mukaan taivaassa oli temppeli, jonka mukaan Mooses sai käskyn järjestää erämaavaelluksen aikana pyhäkön telttamajaan, ja jonka kaavan mukaan sitten myös Salomon rakensi Herralle temppelin Jerusalemiin (vrt. 2. Moos. 25:9,40, Ap.t. 7:44). Myös Ilm puhuu Jumalan temppelistä taivaassa (esim. 11:19). Kristuksen toimittamalla pappispalvelulla siellä täytyy olla ratkaiseva merkitys meidän pelastuksellemme.

Uudessa Jerusalemissa ei sitten enää temppeliä tarvita (Ilm. 21:22).

Jae 3 puhuu siitä kuinka oikean ylimmäisen papin tavoin Kristuksellakin täytyy olla jotakin uhrattavaa toimittaessaan taivaallista jumalanpalvelusta. Mitä uhrit ovat, sitä ei kerrota. Viidennessä luvussa puhuttiin Kristuksen rukouksista, jotka olivat Hänen uhrejaan Jumalalle Hänen ollessaan ihminen. Ehkä tässä on kyse pyhien (=kristittyjen) rukouksista, jotka Kristus taivaassa uhraa Jumalalle (vrt. Ilm. 8:1-5). Joka tapauksessa Kristus on pappina taivaassa, sillä maan päällä vallitsee Mooseksen lain mukainen leeviläinen pappeus. Näin myös Kristuksen uhrikuolemalla on, ei vain maan päällinen, vaan myös taivaaseen asti ulottuva merkitys.

Jakeesta 4 on päätelty, että Jerusalemin temppeli olisi edelleen pystyssä ja jumalanpalvelukset siellä käynnissä, joten kirje olisi kirjoitettu siis ennen vuotta 70. Mikäli temppeli olisi jo hävitetty, siitä luulisi olevan kirjeessä jonkinlaisen maininnan. Temppeli on kuitenkin vain oikean, taivaallisen, temppelin kuva ja varjo.

Uusi liitto 8:6-13

Jo seitsemännessä luvussa puhuttiin uudesta pappeudesta ja uudesta laista. Vanha leeviläinen pappeus ja uhrilaki olivat vanhentuneina kumottu (7:18). Tilalle oli tullut Kristuksen pappeus ja parempi toivo. Nyt kirjoittaja opettaa kuinka koko vanha liitto on vanhentunut ja tilalle on tullut uusi liitto. Kreikan sana diatheekee merkitsee sekä liittoa että myös testamenttia. Vanha liitto solmittiin kansan ja Jumalan välillä Siinailla ja sen perustana oli laki. Uusi liitto solmittiin Kristuksessa (vrt. ehtoollisen asettaminen, Matt. 26:26-28) ja sen perustana on Jumalan lupaukset. Vanha liitto oli oikeudellinen kumpaakin osapuolta sitova sopimus, joka tavallaan solmittiin kahden itsenäisen osapuolen välillä. Sen mukaan kummallakin oli oikeutensa ja velvollisuutensa. Pelkistäen sanoen kansan tuli kunnioittaa ja palvella ainoastaan Jumalaa, joka sitten piti huolta kansastaan. Uusi liitto on sen sijaan yksipuolinen. Se perustuu vain ja ainoastaan Jumalan työhön ja Hänen lupauksiinsa. Siinä mielessä on parempi puhua liiton sijasta testamentista. Uudessa liitossa, testamentissa, on luvattu meille mitään kysymättä ja vaatimatta suunnattoman suuri perintö. Uusi liittokin tarvitsi välittäjän, välimiehen, joka on Kristus. Hänessä Jumala teki testamenttinsa. Ennenkuin se oli voimassa, oli sen laatija kuoltava. Meidän pelastumisemme tähden Jumalan Pojan kuolema oli siis välttämätön.

Jakeesta 8 eteenpäin kirjoittaja lainaa Jeremian kirjan lukua 31 ja osoittaa sen avulla, että jo Vanhassa testamentissa on ennustettu uuden liiton solmiminen. Vanha liitto oli tullut huonoksi, koska kansa ei ollut pysynyt siinä ja sen vuoksi Jumalakaan ei huolinut heistä. Tilalle Jumala itse tekee uuden liiton, jossa Hän itse vaikuttaa kansassa lain osaamisen ja Jumalan tuntemisen (vrt. Fil. 2:13). Kaikki tuntevat Jumalan. Perustana on syntien anteeksiantamus, hilasmos=sovitus, joka on yksi Uuden testamentin tärkeimpiä käsitteitä (ks. 1. Joh. 2:2, 4:10).

Vanha liitto on lähellä häviämistään (vrt. selitystä jakeeseen 4), se on vanhentunut. Kysymys ei ole kuitenkaan uuden ja vanhan vastakkain asettelusta, vaan siitä, että vaikka uusi onkin tullut vanhan tilalle, se myös rakentuu vanhan pohjalle. Onhan molemmilla liitoilla yhteinen perustakin Vanhassa testamentissa. Uusi liitto on vanhan liiton lupausten täyttymys (vrt. kahta VT:n ajan hurskasta, Simeonia ja Hannaa Luuk. 2, jotka näkivät Jeesuksessa vanhan liiton täyttymyksen).