Media­kirjasto

Kirje heprealaisille - luku 11

Uskon määritelmä 11:1-3

Edellä kirjoittaja on kehottanut lukijoitaan kestäväisyyteen uskossa. Nyt hän ottaa esille Vanhan testamentin uskon esikuvia rohkaisuksi heille. Aluksi on kuitenkin uskon määritelmäksi luonnehdittu lause. Se on hieman vaikea kääntää suomeksi. "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä". Usko katsoo aina Jumalaan, Hänen valtakuntaansa ja Poikaansa. Siihen pannaan toivo, ja usko vakuuttautuu, että tämä toivo ei ole turha. Jumalan todellisuus on olemassa, vaikka se onkin näkymätön. Uskon kautta saamme siitä todistuksen.  Usko ei ole näin meidän "tekemäämme". Se on jotain, jonka Jumala antaa. Kukaan ei voi itse vakuuttautua näkymättömän maailman olemassaolosta, vielä vähemmän elää sen varassa. Uskon aikaansaaja onkin Jumalan oma Pyhä Henki (vrt. 3. uskonkappaleen selitys). Hän opettaa meitä ja antaa uskon, jota on mahdotonta tyhjentävästi määritellä ja selittää. – Ensimmäinen esimerkki uskosta on jo siinä, että vain sillä me ymmärrämme maailman luomisenkin tapahtuneen pelkällä Jumalan sanalla.

Aabel, Henok ja Nooa 11:4-7

Ensimmäisenä uskon esikuvana on Aabel. 1. Moos. 4:4 kertoo, että "Herra katsoi suopeasti Aabeliin ja hänen uhriinsa". Se todisti hänen uskostaan, sillä Jumala näkee ihmisen sydämeen. Toisena tulee Eenok tai Hanok (molempia nimiä käytetään). 1. Moos. 5:24 kertoo hänestä, että "Hän (Hanok) vaelsi kuuliaisena Jumalalle". Kysymys on siis Hepr. kirjoittajan opetuksen mukaan uskon yhteydestä. Kolmantena mainitaan Nooa. Hän sai Jumalalta ilmoituksen maailmaa kohtaavasta tuhosta. Hän uskoi Jumalaa ja ryhtyi järjettömään tehtävään, rakentamaan arkkia kuivalle maalle. Uskollaan hän ikäänkuin näki näkymättömän tulevaisuuden ja ryhtyi toimeen sen varalta. Tämä hänen uskontekonsa tuli tuomioksi koko muulle maailmalle, koska he hylkäsivät uskon Jumalan ilmoitukseen. Ikäänkuin yhteenvetona näiden pyhien uskosta on jae 6.

Patriarkat 11:8-22

Roomalaiskirjeessä Paavalilla on uskon suurimpana esikuvana Abraham, uskon isä. Myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja kertoo laajasti hänen vaiheistaan. Uskossa Abraham lähti omasta maastaan kohti tuntematonta vain Jumalan kutsun perusteella. Uskon varassa hän joutui elämään kauan vieraassa maassa muukalaisena. Hänellä oli vain Jumalan lupaus maasta, jonka hän saisi perinnöksi. Ja kuitenkin hänkin katsoi jo Jumalan rakentamaan kaupunkiin, uuteen Jerusalemiin. – Abrahamin vaiheissa on siis hyvin paljon samaa kuin kristityn vaelluksessa.

Saatuaan uskon kautta Jumalan lupaaman perillisen, Iisakin, Abraham joutui uskossaan valtavaan koetukseen. Ei kai sama Jumala, joka juuri on antanut minulle pojan, vaadi sitä takaisin. Sehän on mieletöntä; enää en voi saada uutta perillistä. Kuitenkin Abraham uskossa luopui Iisakista. Hän uskoi, että Jumalalle on mahdollista herättää hänet kuolleistakin (mikä onkin meille ylösnousemuksen todiste). – Vertaa Abrahamia Jumalaan, joka kerran luopui myös ainoasta Pojastaan.

Mooses 11:23-29

Toinen suuri uskon esikuva on Mooses. Jo hänen vanhempansa toimivat uskon rohkeudessa kätkiessään vastasyntyneen lapsen. Uskossa Mooses hylkäsi faaraon lähiomaiselle kuuluvan ylellisen elämän ja arvonannon. Mieluummin hän alistui kärsimyksiin yhdessä Jumalan kansan kanssa. Vain hullu tai Jumalan hullu tekee niin kuin Mooses: hän valitsi Egyptin aarteiden sijasta suuremman rikkauden, Kristuksen pilkan (vrt. 1. Kor. 10:4; Kristus oli mukana jo Vanhan testamentin pyhien vaiheissa). Uskossa hän sai rohkeuden aloittaa kansan johdattamisen pois orjuudesta. "... ja pysyi lujana, kuten pysyy se, joka ikäänkuin näkee Näkymättömän."

Täydellisyyden saavuttaminen 11:30-40

Vanhan testamentin uskon ihmisiä on liikaa kaikista erikseen kerrottavaksi. Niinpä Heprealaiskirjeen kirjoittaja vain luettelee ihmisiä ja uskon tekoja. Kuitenkaan kukaan heistä ei saavuttanut lopullista luvattua päämäärää. Vasta nyt, kun Jeesus on jo tullut, täydellisyys, taivas, saavutetaan. Kristuksen uhri on tullut näin myös heidän hyväkseen uskon kautta.