Media­kirjasto

Varoitus vieraista opeista - luku 1

Alkutervehdys 1:1-2

Kirjeen alkutervehdys on samantyyppinen kuin useimmissa Paavalin kirjeissä: ensin mainitaan lähettäjä, sitten vastaanottaja, jolle toivotetaan Jumalan siunausta. Paavali esittelee itsensä kuten tavallista apostolina ja tämä korostaa, että kyseessä ei ole mikä tahansa kirjeenvaihto, vaan kirje, joka sisältää vastaanottajia sitovia neuvoja ja määräyksiä sekä evankeliumin julistusta, johon Jumala on antanut Paavalille valtuutuksen. Koska Herran apostoli antaa kirjeessä ohjeita nimenomaan paimenviran hoitoon, saa myös Timoteuksen oma tehtävä apostolisen valtuutuksen.

Varoitus vieraista opeista 1:3-11

Tässä mainitusta Paavalin Makedonian-matkasta ei meillä ole muuta tietoa. Timoteus on jäänyt Efesokseen jatkamaan yksin yhdessä aloitettua työtä. Tehtävänantoon sisältyi myös estää tässä nimeltä mainitsemattomia ("tiettyjä") opettajia levittämästä harhaoppeja. Harhaoppeja vastustetaan parhaiten opettamalla oikeaa oppia, ja tähän tehtävään Paavali on jättänyt Timoteuksen Efesokseen.

Väärät opettajat opettivat vieraita oppeja, suoraan kreikasta käännettynä "toista oppia". Kaikki mikä poikkeaa oikeasta opista on toista ja vierasta, ainoaa oikeaa oppia on apostolinen ja Jumalan sanan mukainen opetus. Tilanne Efesoksen seurakunnassa on vakava, koska tarhaopettaja ovat jo saaneet seurakunnan piirissä jalansijaa.

Väärään oppiin liittyy tässä tapauksessa tarut ja loputtomat sukuluettelot ja näiden perusteella annettu lakihenkinen julistus. Kyseessä on juutalaisperäinen, Ensimmäisen Mooseksen kirjan sukuluetteloihin perustuva maailmankatsomus, jossa sukuluetteloissa olevat salaperäiset nimet ja pitkät iät sekä käsitys siitä, että maailman ja taivaan välillä on erillinen demoninen valtapiiri, muodostivat yhdessä kiinnostavan, mutta harhaoppisen käsityksen ihmisistä, maailmasta ja henkivalloista. Tällaiset kehitelmät ovat mielettömiä ja loputtomia, niillä ei ole todellista päämäärää. Siksi ne eivät johda mihinkään vaan ovat päinvastoin vahingoksi, koska ne estävät Jumalan suunnitelmia toteutumasta. Sen sijaan Jumalan sanan mukainen opetus on oikeaa "taloudenhoitoa", jolla on selvä tarkoitus ja päämäärä.

Jakeessa 5 sanotaan käännöksen mukaan: "...kehotuksemme päämäärä on rakkaus". Kyse ei kuitenkaan ole kehotuksesta, vaan määräyksistä, jotka ehdottomasti sitovat seurakuntaa. Raamatunkäännöskomitea ehdottikin käännettäväksi: käskyjemme päämäärä on rakkaus. Jumalan sanan mukaisen viran kautta tulevat Jumalan sanan mukaiset käskyt eivät ole vain kehotuksia. Nämä tahtovat viedä uuteen elämään ja Jumalan rakkauden yhteyteen niin, että kristitty itsekin on tämän rakkauden lähde. Näin Jumalan sanan mukaiset määräykset ja Jumalan rakkaus kuuluvat yhteen.

Rakkaus tulee "puhtaasta sydämestä". Sydän on ihmisen ajatusten, tunteiden ja tahdon keskus. Luonnostaan ihmisen sydän on turmeltunut ja Jumalaa vastaan (Room. 1:21: "heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä pimentynyt, he väittävät olevansa viisaita, mutta ovat tulleet tyhmiksi...). Vain Jumalan Pyhä Henki voi uudistaa ihmissydämen. Daavid pyytääkin lankeemuksensa jälkeen, tajuttuaan pohjia myöten oman turmeltuneisuutensa: "Luo minulle puhdas sydän" (Ps. 51:12).

"Hyvä omatunto" seuraa siitä, että on saanut Jumalalta puhtaan sydämen. Ensimmäisessä Pietarinkirjeessä (3:21) liitetään kasteessa saatu syntien anteeksiantamus ja hyvä omatunto toisiinsa. Jumalan omaksi kastettu ja syntinsä anteeksisaanut ihminen on siis saanut uuden sydämen ja hyvän omantunnon. Näin syntyy myös "vilpitön usko", joka vie oikeaan jumalasuhteeseen.

Ne, jotka ovat tältä oikealta tieltä eksyneet, ovat ajautuneet oppiin, joka on vain tyhjiä sanoja ilman minkäänlaista sisältöä  Vastustajat tahtovat olla lain opettajia", joten (Vanhan testamentin) lailla on ollut keskeinen sija heidän opetuksessaan. Ehkä julistus kehotti askeettisiin elämäntapoihin. Lain oikea tarkoitus oli heiltä joka tapauksessa hukassa.

Lain julistuksella on kyllä oikeakin paikkansa! Laki on "hyvä" (näin myös Room. 7:12), sillä se tarjosi alunperin tietä Jumalan yhteyteen. Mutta pelastustieksi siitä ei ollut, koska kukaan ihminen ei pystynyt sitä noudattamaan. Tässä yhteydessä on lain oikeaa käyttöä se, että hillitsee jumalatonta menoa: jumalattomien ja Jumalan tahdosta piittaamattomien tulee ainakin kuulla että heidän elämäntyylinsä ei ole Jumalan tahdon mukainen. Paavalilla on mielessä Jumalan kymmenen käskyä ja tässä hän keskittyy ennen kaikkea ensimmäisen, viidennen, kuudennen ja kahdeksannen käskyn äärimmäisiin rikkomuksiin (kuten viidennen käskyn ja neljännen käskyn rikkomuksien ääritapaus isän ja aidin murhaaminen). Kuudennen käskyn rikkomisen huipentumana on haureus ja homoseksuaalisuus, kahdeksannen ihmisryöstö.

Terve/terveellinen oppi vaikuttaa omalla olemuksellaan ja aikaansaa Jumalan sanan mukaista käyttäytymistä.

Paavalin kiitos Jumalan armosta itseään kohtaan 1:12-17

Paavali, entinen herjaaja, vainoaja ja väkivallantekijä, koska hän vainosi kristillistä seurakuntaa. Mutta juuri tämä korostaa Jumalan suurta valtaa ja voimaa. Pilkkaaja Paavali oli siksi, ettei tunnustanut Jeesuksen jumaluutta.  Jumalan armo osoitti juuri Paavalissa voimansa. Jumalan armo johti siihen, että Paavalissa syntyi sekä usko, että rakkaus, joka sai aikaan sen, että hän lopun elämäänsä palveli sitä Herraa, jota hän aikaisemmin oli vainonnut.

Näin Paavali on itse elävä esimerkki Jumalan suuresta rakkaudesta ja armosta. Jumalan pitkämielisyys/kärsivällisyys tulee esiin siinä, että Paavali sai rangaistuksen sijaan armon ja anteeksiannon. Paavali tuntee olevansa syntisistä suurin vainottuaan Kristuksen kirkkoa. Samalla hän tuntee olevansa apostoleista halvin (1. Kor. 15:9) sekä menneisyytensä vuoksi että siksi, että tuli apostoliksi vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.

Saamme uskoa omalle kohdallemme, että se, mitä Paavali sanoo itsestään, pätee myös meihin. Meissäkin Jumala tahtoo osoittaa vihansa asemesta kärsivällisyytensä, meidätkin Jumala tahtoo tuomitsemisen sijasta armahtaa.  Paavali on siis esimerkki siitä, miten Jumala tahtoo toimia syntisiä kohtaan.  Paavali eli itse siitä, mitä hän muille julisti. Tämä kaava on yhä voimassa: syntiset armahdetaan, kun Jumala toimii sanan ja sakramenttien kautta.

Timoteuksen tehtävä 1:18-19

Paavali muistuttaa Timoteusta siitä, miten hänet vihittiin Jumalan palvelijan virkaan. Seurakunnassa vaikuttaneet profeetat antoivat Timoteuksesta hyvän todistuksen ja hänet asetettiin virkaan vanhempien kätten päälle panemisella.  Jumalan sanan palvelijan virka vei myös Timoteuksen taisteluun, jossa usko ja hyvä omatunto ovat vihollisen hyökkäyksen kohteena, toisin sanoen maailma, Perkele ja evankeliumin julistuksessa koetut vastukset pyrkivät houkuttelemaan Timoteusta luopumuksen tielle.

Varoittavat esimerkit 1:19-20

Hymenaios ja Aleksandros ovat saaneet nimensä Raamattuun varoittavina esimerkkeinä. He lienevät alussa kuvattuja harhaoppien opettajia. Heidät Paavali on luottanut Saatanan haltuun, jotta he joutuessaan Saatanan hyökkäysten kohteeksi tajuaisivat, että vain Kristuksen evankeliumi – siinä muodossa kuin Paavali sitä julisti, sillä muuta evankeliumia ei ole! – voi viedä ikuiseen elämään. Tarkoitus on siis, että myös Hymenaios ja Aleksandros voisivat vielä löytää pelastavan evankeliumin.

Koska Paavali muistuttaa kirkkokurimenettelystä puhuessaan Timoteuksen tehtävästä, tulee Timoteuksen vastaavissa tilanteissa menetellä samalla tavalla. Ja näin tulisi Kristuksen kirkossa uskaltaa tarvittaessa vieläkin tehdä.