Media­kirjasto

Voittaja ei pelkää - luku 2

Kolossalaiskirjeen ensimmäinen luku keskittyy melkein pelkästään Kristuksen salaisuuden ja sen ihanuuden ylistämiseen. Toinen luku paljastaa meille alkukirkon seurakuntaelämän kääntöpuolen. Harhaopit tahtoivat jatkuvasti tehdä tuhojaan. Ymmärrämme tilanteen hyvin verratessamme sitä tämän hetken itäeurooppalaiseen arkipäivään: kaikkialla, missä on paljon uteliaita vasta-alkajia, on myös paljon eksyttäjiä ja eksymystä. Tarvitaan maltillista, mutta voimakasta otetta ja selkeää julistusta. Juuri sillä asialla on Kol tänään käsiteltävässä luvussa.

Outo mies, aito evankeliumi 2:1-5

Paavali ei yleensä suostunut tekemään työtä missään muualla kuin siellä, missä hän oli itse ollut ensimmäinen kristitty lähetystyöntekijä (Room. 15, 2. Kor. 10). Nyt hän kuitenkin lähestyy seurakuntaa, jonka on perustanut hänen työtoverinsa Epafras eikä hän itse. Yhteenoton perusta on yksiselitteinen: Paavali tahtoo varoittaa niistä, jotka yrittävät "pettää kolossalaiset vakuutteluillaan." Paavalin niukat sanat Kristuksesta, "jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä", antavat meille viitteen siitä, mistä on kysymys. Tulilinjalla on epäilemättä gnostilaisuus. Tämä harha kehittyi ilmeisesti ennen muuta juutalaisesta viisauskirjallisuudesta (esim. Sananlaskut, Job) ja sai aikaa myöten vieraita, pakanallisia vaikutteita. Monet gnostilaiset dogmit sivusivat kristillisiä, ja juuri tämä teki siitä vaarallisen harhan. Sen hallitseva ajatus oli dualismi, eli ankara taistelu pimeyden ja valkeuden välillä. Maailmaa ei ollut gnostilaisten mielestä luonut hyvä luojajumala, vaan korkeintaan jokin paha henki. Maailma, ruumis ja arkielämä olivat heidän mielestään yksiselitteisen kielteisiä asioita. Tärkeää oli ihmisessä asuva puhdas henki. Kunhan vain ihminen sai oikean tiedon (gnosis), hän vapautui pahan materian kahleista. Tämä asenne saattoi johtaa merkillisesti kahteen suuntaan: Toiset gnostilaiset olivat ankaria askeetteja ja piinasivat pahaa ruumistaan, toiset hurjia hurvittelijoita, koska ruumiilla ei kuitenkaan ollut mitään väliä. Lopullisen vapautumisen uskottiin tapahtuvan ihmisen kuolemassa, jossa vapautuva sielu jätti ruumiin mätänemään.

Näemme jo tästä kuvauksesta, että rajojen vetäminen oikean ja väärän ei ollut suinkaan helppoa, erityisesti ei siinä tapauksessa, että oli Paavalin tavoin seurakunnassa outo. Silti jälkeenpäin on helppo vetää linjat kirkkaasti: pimeyden ja valkeuden henkivallat ovat molemmat todellisia, mutta Saatanalla ei ole itsenäistä olemassa oloa, vaan hän on riippuvainen Jumalasta. Jumala on luonut koko maailman, yhtä hyvin kaiken näkyväisen ja näkymättömän. Vaikka olemmekin langenneet syntiin, ruumiimme ja arkielämämme kuuluu edelleen Jumalalle. Teemme elämästämme tiliä hänelle silloin, kun hän herättää ruumiimme kuolemasta ja tuo meidät eteensä tuomiolle. Mitään salatietoja emme tarvitse, vaan Kristuksessa ovat kätkettyinä kaikki viisauden aarteet.

Elämä on Kristuksessa 2:6-15

Paavali jatkaa varoituksiaan, joiden perusteella voimme edelleen täsmentää vastustajien opetusta. Tarjolla oli ilmeisesti ollut näyttävää opetusta henkivalloista ja maailman rakenteista, mutta sen lisäksi kehotus ankaraan askeesiin. Viittaus ympärileikkaukseen yhdistää tässäkin toiseensa gnostilaisuuden ja juutalaisuuden ja muistuttaa tämän harhan juutalaisista juurista. Paavalin vastahyökkäys on muotoiltu maltillisesti, mutta se on sisällöllisesti raju. Kenenkään ei tule kallistaa korvaansa harhaoppisten opettajille. Heidän ankara askeesinsa – muka maailmasta erkaneminen – sopii tosin erinomaisen hyvin tämän maailman uskonnollisuuteen ja maailmanlakeihin. Niistä Kristus on kuitenkin tehnyt omansa täydellisesti vapaiksi. Ympärileikkausta ei tarvita, vaan kaikki tärkeä on takana: Kristus on haudannut meidät kasteessa omaan kuolemaansa ja herättänyt hänen kanssaan uuteen elämään. Niin tehtiin synteihin kuolleista eläviä. Mitään salatietoja ei tarvita, vain se, että Golgatalla naulittiin ristiin meidän syytekirjelmämme. Sen jälkeen millään henkivallalla ei ole meihin mitään valtaa. Harha ilmeni vääränä opetuksena, joka kahlehti väärällä tavalla ihmisten elämää. On syytä panna merkille, että Paavali ei käy ensiksi kiinni elämäntavan ongelmiin. Hän porautuu syvemmälle: Harha torjutaan kertaamalla uskon perusta. Niinpä lähdetään liikkeelle Golgatan ristin ja kastemaljan ääreltä: Kun Kristus teki meidät vapaiksi, ei kenenkään tarvitse pelätä pahoja henkivaltoja eikä kuunnella kaikenkarvaisia opettajia.

Todellisuus ja sen varjo 2:16-23

Nyt Paavali menee niihin sovellutuksiin, joita tehtiin harhaopista, ja niihin, joita tehdään oikeasta, apostolisesta uskosta. Harhaoppi oli sidoksissa "tämän maailman alkuvoimiin". Sanaa on lähes mahdoton kääntää ymmärrettäväksi suomeksi. Se tarkoitti useita asioita, mm. aakkosia. Lisäksi se tarkoittaa "elementtejä", joista maailman ajateltiin koostuvan. Tässä se tarkoittaa näiden "elementtien" mukaista järjestystä, joka vallitsee maailmassa. Onneksi asia on helpompi ymmärtää kuin sana: Gnostilaiset, lakihenkiset saarnaajat olivat vaatineet pakanakristittyjä noudattamaan Mooseksen lain säädöksiä ja viettämään sen määräämiä juhlapäiviä. Ankaraan askeesiin oli liittynyt myös valtava transsendenssi, kurottautuminen näkyihin ja ilmestyksiin. Tämä kaikki soveltuu kyllä tämän maailmanjärjestyksen hellimiin ajatuksiin ja sen uskonnollisuuteen – kuten tähdet kiertävät ratojaan Jumalan säätämyksestä, myös Jumalan laki on elämän oma laki ja hölmömpikin ymmärtää, että sitä on hyvä noudattaa. Silti Paavali pitää tämän kokonaan roskana, jos se liittyy väärään uskonnollisuuteen. Oikea usko on sävyltään toisenlainen. Kristus on lahjoittanut armon syntisille ihmisille.

Tämä on opinkappale, joka ei ollenkaan sovellu yhteen maailmassa vallitsevan järjestyksen kanssa, vaan se tulee meille syntisille suoraan Jumalan istuimelta. Jumalan laki on säädöksineen kyllä hyvä asia, mutta silti siinä on vain Jumalan hyvän todellisuuden varjo. Itse todellisuus on Kristus ja hänen Kirkkonsa. Siksi kristitty ihminen ei pelkää askeetteja eikä heidän näkyjään. Me kuljemme kohti voittopalkintoa, jonka Kristus meille lahjoittaa. Paavali ei juurikaan hienostele kirjoittaessaan kolossalaisille, vaan sanoo asiat suoraan. Juuri siksi meilläkin on paljon oppimista nyt käsiteltävästä luvusta. Moniko meistä pelkää erilaisia saarnamiehiä ja heidän vaatimuksiaan? Kuinka moni salaa arkailee horoskooppien ja henkimaailman asioiden kanssa puuhastelevien varmuutta ja kovuutta? Paavalin opetus on yksiselitteinen: Golgatan ristillä meidät tehtiin vapaiksi synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Siksi meidän ei tarvitse huolehtia muusta kuin siitä, että emme kadota sitä lahjaa, joka meille on annettu, vaan että pidämme sen omassa elämässämme kunniapaikalla.