Media­kirjasto

Teidät on herätetty kuolleista - luku 3

Olemme edenneet kirjeen kolmanteen osaan. Johdannon ja pelastusopillisen rautaisannoksen jälkeen seuraa käytännön elämänohjeita eli pareneesi. Edellä apostoli terottaa että kristitty on vapaa, ei tule alistua sääntöihin, joita asetetaan ehdoiksi pelastuksen tielle. Nyt seuraa kuitenkin 26 jaetta sääntöjä ja ohjeita! Onko Paavali unohtanut mitä hän juuri sanoi?

Jumalaan kätketty elämä  Ero kolmannen ja toisen luvun "sääntöjen" välillä on ratkaiseva. Kolossalaisia oli käsketty elämään erilaisten ohjeitten mukaan jotta he voisivat kerran nousta kuolleista Taivaaseen. Nyt Paavali aloittaa: Koska teidät kerran on jo herätetty Kristuksen kanssa... Kristityn uusi elämäntapa ei perustu iankaikkisen elämän tavoitteluun. Me tahdomme noudattaa Jumalan tahtoa koska olemme jo saaneet iankaikkisen elämän! Joskus tätä voi olla vaikea uskoa, kun mitään ei näy. Paavali sanookin, että uusi elämämme on vielä piilossa. Mutta meidät on liitetty Kristuksen yhteyteen: Samoin kuin Jeesus näytti maan päällä tavalliselta ihmiseltä, niin mekin näytämme. Vasta kun hän kerran ilmestyy, kaikki näkevät hänen kirkkautensa – ja silloin meidänkin iankaikkinen elämämme tulee näkyväksi. Kuitenkin jo maan päällä Jeesuksen käytöksestä kävi ilmi että hänessä oli jotakin enemmän kuin tavallisessa ihmisessä. Samoin pitäisi meissä uuden elämän jo pilkistää esiin (jakeen 4 "teidän" on toisen lukutavan mukaan "meidän"). Kristityn vapaus säännöistä ja laeista ei siis tarkoita välinpitämättömyyttä tai hillittömyyttä, vaan uutta mahdollisuutta elää oikein, Kristuksen kanssa.

Riisukaa!

Niin pelastus kuin uusi elämäntapakin perustuvat apostolin mukaan kasteeseen, jossa meidät liitettiin Kristuksen kohtaloon. Nyt hän opettaa kolossalaisia viitaten alkukirkon kastekäytäntöön. Oli tapana, että kastettava riisui vanhat vaatteensa ennen kastetta, kasteen jälkeen hänen päälleen puettiin uusi, puhtaanvalkoinen puku. Näin kastettavaa opetettiin luopumaan vanhasta elämäntavastaan ja oppimaan uutta elämää. Jakeissa 5-11 Paavali viittaa tähän riisumiseen. Kaste-katekismuksen mukaisesti hän luettelee erilaisia syntejä joista kolossalaisten on päästävä eroon – ovathan he jo kerran luopuneet niistä (9b). Näin kaste tuntuu päivittäisessä elämässä. Ahneutta sanotaan epäjumalanpalvelukseksi (5). Tämä perustuu Jeesuksen opetukseen: Ette voi palvella Jumalaa ja Mammonaa. Kristityt eivät saa valehdella toisilleen (9), ovathan he yhtä ruumista. Tämäntapaisien syntien vuoksi uhkaa Jumalan viha ("tottelemattomia ihmisiä" saattaa olla myöhempi lisäys). Tämä viha ei ole tunnetila kuten suuttumus, vaan osa Jumalan olemusta. Hän on vanhurskas eli oikeamielinen, oikeudenmukainen, ja siksi vihaa kaikkea syntiä. Jeesus ei poistanut tätä vihaa, mutta hän poisti meidät sen alta. Sitten Paavali viittaa luomiskertomukseen. Jeesus oli ensimmäinen todellinen "Jumalan kuva". Mutta seura tekee kaltaisekseen: Kun elämme Jeesuksen kanssa, uudet vaatteemme tulevat paremmin näkyviin. Alamme muistuttaa yhä enemmän häntä, ja sitä Jumalaa, jonka kuvaksi meidätkin kerran on luotu. Kun olemme Kristuksen kaltaisia, ei enää ole väliä mistä olemme peräisin. Skyyttalaiset olivat villinä pidetty kansa Kreikan pohjoispuolella, barbaari tarkoitti alkujaan kaikkia ei-kreikkalaisia, sittemmin yleensä sivistymätöntä. Galatalaiskirjeessä (Gal 3:28) Paavali vielä lisää "ei miestä eikä naista". Molemmissa kohdissa tähän liittyy kuva Kristuksen ruumiista, jonka jäsenet ovat yhtä tärkeitä vaikka niillä on eri tehtävät (Galatalaiskirjeessä tätä on vaikea havaita Kirkkoraamatun käännösvirheen vuoksi).

Pukekaa!

Nyt puhutaan niistä hyvistä asenteista ja tavoista joita kasteessa on omaksuttu. Aluksi Paavali korostaa ihmissuhteita, erityisesti seurakunnan sisällä. Jae 13 vertaa Isä meidän -rukoukseen. Seuraavassa jakeessa toistuu Korinttolaiskirjeen ajatus: tärkeintä on keskinäinen rakkaus, joka sitoo muut hyveet yhdeksi kokonaisuudeksi ("kruunu" on kääntäjien oma sanonta). Jatkossa puhutaan suhteesta Jumalaan. Käsite "Kristuksen sana" esiintyy tässä ainoan kerran Raamatussa. Ehkä tässä viitataan jo syntyneisiin Jeesuksen opetusten kokoelmiin. Musiikki kuului tärkeänä niin juutalaiseen kuin varhaiskristilliseenkin jumalanpalveluselämään. Sillä oli kaksi suuntaa: keskinäinen rakentuminen ja Jumalan ylistys. "Hengelliset laulut" eivät tässä ole Virsikirjan vastakohta, vaan Pyhän Hengen voimasta, kenties kesken jumalanpalveluksen, syntyneitä lauluja.

Jakeen 17 lopussa kääntäjät ovat kerrankin uskaltaneet käyttää sanaa "kautta" muuten kuin paikallisesti. Roomalaiskirjeestähän "uskon kautta" on poistettu väärinymmärryksen uhallakin.

Huoneentaulu

Jakeissa 3:18-4:1 seuraa käytännön opastusta erilaisille ihmisille (jakeessa 11 Paavali sanoi ettei Kristuksessa ole eroa orjan ja vapaan välillä). Tällaisia kokoelmia löydämme ). Taustalla on kreikkalainen ja juutalainen tapa opettaa erilaisia ihmisiä, mutta vastaavia "huoneentauluja" (Lutherin sanonta) löydämme vain Efesolaiskirjeestä, Ensimmäisestä Pietarinkirjeestä ja kirjeestä Tiitukselle.

Ensin kehotetaan vaimoja olemaan alamaiset ("suostukaa... tahtoon" on epätarkka). Tämä oli uutta kolossalaisille, sillä antiikissa naisen asema oli kohoamassa huomattavasti. Uutta on myös kehotusten vastavuoroisuus: Miesten tulee samoin rakastaa vaimojaan, lasten totella vanhempiaan, nämä taas eivät saa kasvattaa lapsiaan liian ankarasti. Lasten asema antiikissa oli todella heikko, mutta kristittyjen tuli elää tässäkin toisin.

Jakeen 21 "isät" on outo käännös, sen sijaan jae 22 on nyt huomattavasti selkeämpi. Tosin nyt voi olla vaikea nähdä miten maalliset herrat ja Herra vastaavat toisiaan alkukielessä. Samoin jakeessa 4:1 muistutetaan isäntiä siitä, että heilläkin on Isäntänsä Taivaassa. Orjuus oli antiikissa luonnollista eikä aina niin kammottavaa kuin me ajattelemme. Kristinusko ei pyrkinyt lopettamaan sitä, se kuihtui omia aikojaan vuosisatojen kuluessa. Lopuksi Paavali kehottaa kristittyjä elämään – ei surkeasti, varovasti, nihkeästi – vaan täysillä. Kaikki ammatit ja työt ovat Jumalan silmissä yhtä hienoja, kunhan työ tehdään kunnolla.

Ahdasmielisyyttä?

Paavalille seurakuntalaisten elämäntapa oli niin tärkeä asia, että lähes joka kirjeen loppupuoli käsittelee näitä asioita. Nykyään harvoin kuulee tällaista julistusta: ensin selvästi lakia ja evankeliumia, sitten yksityiskohtaisia elämänohjeita. Miksihän? Oliko apostoli meitä ahdasmielisempi luetteloidessaan syntejä? Mutta juuri hän tekee eron moralismin ("älä silmä pieni katso mihin vain") ja kristityn uuden elämäntavan välillä. Paavalille kristillinen usko oli kokonaisuus, josta ei voinut lohkoa palasia. Se, että on Kristuksen kanssa noustu kuolleista ja päästään taivaaseen, merkitsee myös halua elää keskellä arkipäivää Kristuksen tavoin: nöyränä, ystävällisenä, lempeänä, kärsivällisenä – ja täysillä.