Pidetään kuminauha ehjänä

Kiitos piispa Kaisamari Hintikalle suorasta puheesta Radio Dein Piispan kyselytunnilla ja siitä, että hän sanoittaa piispojen ja herätysliikkeiden väliseen suhteeseen liittyvää jännitettä. Minulle pastorina ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) toiminnanjohtajana on tärkeää sanoa yhtä suoraan: meillä on aito tahto pysyä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työyhteydessä ja palvella kirkkoa sen perustehtävässä – evankeliumin julistamisessa, opetuksessa ja lähetystyössä. Toivon, että tätä tahtoa ja sen kautta jäsentyvää työtämme myös siedettäisiin ja kunnioitettaisiin yhteisessä kirkossamme.

Piispa Hintikka toteaa, että tietyt herätysliikkeet ovat ”aktiivisesti kyseenalaistaneet kirkon toimintaa ja myös seurakuntien toimintaa” ja pohtii, löytyykö järjestöistä ”aitoa tahtoa säilyä kirkon yhteydessä”. Mielestäni on tärkeää tehdä erottelu: kun järjestö tuo esiin huolensa, se tekee sen siksi, että se haluaa kantaa vastuuta kirkon uskosta ja opetuksesta – ei siksi, että se haluaisi irrottautua kirkosta. Kritiikki on sitoutumisen muoto.

Samassa haastattelussa piispa Hintikka sanoo kirkon tehtävästä puhua silloinkin, kun viesti ei kohtaa suosiota: kirkon ja kristityn tehtävä on toistaa asiaa sitkeästi ja sitoutuneesti, vaikka vastaanotto ei aina olisi hyvä. Tämä ajatus koskee myös kirkon sisäistä keskustelua. Siksi toivomme, että puheenvuorot – puolin ja toisin – kohdataan ensisijaisesti kuuntelemalla ja keskustelemalla, ei tulkitsemalla niitä yhteyden rikkomiseksi.

Kannamme huolta kirkostamme ja siitä, mikä on Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen asema kirkon opetuksen ohjenuorana, ja miten Kristus ja evankeliumi säilyvät kirkon elämän keskuksessa tilanteessa, jossa yhteiskunnalliset paineet ja odotukset ovat kasvaneet. Sleyn ääni syntyy tästä kutsusta – ei halusta vastustaa piispoja tai seurakuntia, vaan halusta palvella kirkkoa uskollisesti Raamatun ja tunnustuksen pohjalta. Siksi toivomme, että kirkossa on tilaa raamatulliselle, herätyskristilliselle ja myös perinteiseen virka- ja avioliittokäsitykseen sitoutuvalle työlle ilman, että sitä pidetään ”erkanemisen tienä”.

Jos “kuminauha” on venynyt, sen ehjänä pitäminen edellyttää joustoa ja selkeyttä. Sleyn puolesta haluamme etsiä ratkaisuja – niin että yhteys ei katkea, vaan vahvistuu.