Tallipaikka

 

Luuk 2:7 “…ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa”

Jokunen vuosi sitten joulukuun eräs kuumimpia uutisaihe oli, että Kimi Räikköselle on löytynyt tallipaikka. Siitä iloitsi koko Suomi. Tänäkin jouluna Räikkösen tallipaikka on otsikoissa. Tällä kertaa jännitetään löytyykö sitä ensi vuodelle.

Joosefille, Marialle ja syntyvälle Jeesukselle löytyi tallipaikka. Itse asiassa muuta paikkaa ei heille ollut edes tarjolla. Tallipaikka, joka toki oli kovin erilainen, kuin nämä tämänpäivän otsikoissa esiintyvät. Tallipaikka tai eläinsuoja, josta on kaikki rikkaudet tipotiessään, ja joka kuvastaa Jumalan ajattelua. On hyvä tietää, että seimi tarkoittaa yksinkertaista eläinten syöttökaukaloa, ei kehtoa vaikka usein se sellaiseksi saatetaan kuvata. Mitä siis kertoo se, että hän, joka on ollut mukana jo luomisessa, valitsee tällaisen haisevan eläinsuojan syntymänsä paikaksi? Ehkä jotain samaa, kuin se, että myöhemmin hän päättää kulkea maaseudulla asuvien, tavallisten ihmisten keskuudessa. Sekä se, että hän kohtaa juuri niitä, jotka ovat kaikkein hyljeksityimpiä. Toisin kuin Räikkösen kohdalla, Jeesuksen tallipaikka ei ounastele kunniaa ja arvostusta, vaan tuskaa ja kuolemaa. Samalla kuin Maria saa ensi kerran Jeesus-lapsen syliinsä, kasvaa jo jossainpäin Jerusalemin alueella puu, josta myöhemmin roomalaiset työstivät teoloitusvälineen. Joulun aikaan ehkä vasta näreenä, mutta Herran tie sen luokse alkaa juuri tästä tallipaikasta.

Joulun aikaan harva suomalainen jää pelkkien formula-uutisten äärelle. Keskimäärin joulu tuo todella monille Jeesus-nimen lähelle, oli sitten seurakunnan yhteydessä elävä tai ei. Monet kokevatkin, että kaunista seimeä on puhutteleva katsella, vaikka koko muu vuosi saatetaan kulkea juurikaan Jeesusta ajattelematta. Tällöin toimitaan hieman samoin, kuin lapsi tavarataloissa. Ainakin itse muistan, että nuorena poikana läheisessä kaupassa oli mielestäni vain kaksi kiinnostavaa ja tarpeellista osastoa: karkkiosasto ja leluosasto. Muilla osastoilla ei ollut juuri minkäänlaista merkitystä. Itse asiassa kaikki muut osastot olivat vain tylsiä tai jopa haitaksi omille intresseilleni, sillä ne näyttivät kiinnittävän vanhempien huomion aivan liian pitkäksi aikaa, jolloin leluosastolle pääsy pitkittyi. Jotain samaa on siinä, jos suvaitsemme tulla Jeesuksen luo vain seimen äärelle tai vain joulukirkkoon. Kuinka paljon aarteita ja elintärkeitä asioita jääkään silloin tulematta osaksemme? Lelu- tai karkkiosasto ovat upea asioita, ja niillä on oma merkityksensä, mutta ihminen tarvitsee niin paljon muutakin elääkseen. Ja niin paljon enemmän on jaossa. Kristillinen usko on kokonaisuus, emmekä voi lähteä poimimaan rusinoita pullasta. Joulun tapahtumat ovat käsittämättömän upeita asioita, jotka nimenomaan antavat koko muun kirkkovuoden juhlille ainutlaatuisen merkityksen. Juuri siksi, että Jeesus on tullut, on vaikkapa hyvän paimenen-pyhä tai pääsiäinen. Kunpa Jumala soisi, että jouluna muistaisimme koko uskontunnustuksen, emmekä pelkästään neitseestä syntymisen. Ja kääntäen, kunpa muistaisimme läpi koko muun vuoden, että Jeesus on tullut ja likainen talli kelpasi hänelle. Ja niin kelpaat sinäkin.

Syntien sovitus ja ylösnousemus on sinun turvanasi tänään ja huomenna. Tänä jouluna saattaa olla lumi sulanut ja maa mustana, tai elämässä ahdistusta. Kaiken tämän keskelle loistaa evankeliumista valo sinulle. Vapahtaja ei ole kaukana, eikä sinua koskaan unohdeta. Siitä on joulussa kyse.


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: