Avointa keskustelua, keskustelun tukahduttamista ja koventuneita äänenpainoja

Kirkolliskokousviikolla on käyty avointa keskustelua kirkon kipupisteistä. Erityisesti ensimmäistä kertaa järjestetty paneelikeskustelu, jossa ääneen pääsivät tasapuolisesti kirkossa eri näkökulmia edustavat, sai kahvipöytäkeskusteluissa kiitosta. Toisaalta jotkut edustajat pitivät käsittämättömänä sitä, että raamattukonservatiivit pääsivät avoimesti ääneen.

Yleinen käytäntö kirkolliskokouksessa on ollut se, että aloitteet lähetetään lähetekeskustelun jälkeen valiokuntakäsittelyyn, ja vain harvoin aloite päätetään jo lähetekeskustelun jälkeen jättää raukeamaan. Näin on haluttu antaa tilaa keskustelulle ja arvostaa myös niitä aloitteita, jotka eivät edusta omia näkemyksiä. Tämän viikon aikana on kuitenkin jo kaksi aloitetta äänestetty raukeamaan heti lähetekeskustelun jälkeen. On myönnettävä, että molemmat aloitteet olivat melko radikaaleja, varsinkin aloite, jonka ensimmäinen allekirjoittaja oli edustaja Arto Antturi, ja jossa esitettiin, että kirkon tulisi seuraavaa strategiaa tehdessään aloittaa myös varautuminen kirkon julkisoikeudellisen aseman ja verotusoikeuden menettämiseen. Piispa Jolkkonen totesi aloitteen olevan ehkä kaikkein radikaalein, mitä kirkolliskokouksessa koskaan on esitetty. Antturin aloitteen lähettäminen valiokuntaan sai kovin vähän kannatusta edes raamattukonservatiiviselta puolelta.

Toinen raukeamaan äänestetty aloite esitti, että kirkolle pitäisi luoda järjestelmä arvioimaan kirkon päättävien elinten päätösten oikeudellisuutta. Taustalla olivat erityisesti piispainkokouksen kesäkuun alussa antama pastoraalinen ohje sekä kirkkohallituksen täysistunnon päätös jättää Sley ja Kansanlähetys ilman virallista kolehtia. Aloitteiden jättämien raukeamaan on herättänyt kysymyksen, halutaanko avoin keskustelu tukahduttaa. Kirkon uudistusmielisillä on kirkolliskokouksessa enemmistö, ja halutessaan he voivat estää kaikkien itselleen epämieluisten aloitteiden perusteellisen käsittelyn.

Keskiviikon rajuimman puheenvuoron käytti piispa Laajasalo, joka totesi Antturin aloitteen olevan perkeleestä, koska se rikkoo kirkon. Laajasalon kommentti herätti keskustelua turvallisesta tilasta ja kunnioittavasta keskustelusta, joihin kirkolliskokous on sitoutunut. Lopulta Laajasalo sai puheenjohtajalta huomautuksen ja hän pyysi sanojaan anteeksi.

Kokemus siitä, että kirkon ja kirkolliskokouksen eri laidoilla kirkosta ja sen tehtävästä ajatellaan kovin eri tavoin, on keskustelujen aikana vahvistunut. Tiistaina käytiin pitkä lähetekeskustelu metsien monimuotoisuuden vaalimisesta. Joku totesi – ei tosin julkisesti –, että metsät tuntuvat joillekin olevan tärkeämpiä kuin sielut.